Otaniemeläisten opintomatka Puolan pääkaupunkiin, Varsovaan

Otaniemen lukion vuosittainen Kaupunkihistorian opintomatka suuntautui myös tänä lukuvuonna Puolaan. Tällä kertaa valitsimme Gdanskin sijaan Puolan pääkaupungin, Varsovan. Varsova on eurooppalaisittain aika nuori pääkaupunki - sellaiseksi se tuli vasta 1500-luvun lopulla.

Opintomatkalle valittiin 24 historiasta kiinnostunutta opiskelijaa. He myös kirjoittivat omat oppimiskokemuksensa tähän blogiin ryhmissä.

"Kaiken kaikkiaan pidimme erittäin paljon matkasta. Se oli unohtumaton ja opettavainen. Emme olisi uskoneet, että neljässä päivässä pystyimme oppimaan niin paljon Puolan historiasta sekä nykytilanteesta. Asioiden näkeminen ja kokeminen konkreettisesti opetti meille mielettömästi. Opintomatkalla ehdimme myös tehdä paljon kaikenlaista ja saimme mahdollisuuksia tutustua ihmisiin ja paikkoihin, joihin ei aina pääsisi tai tulisi mentyä. Tämän kaiken lisäksi meillä oli kuitenkin hyvin vapaa-aikaa, jolloin pääsimme tutustumaan kaupunkiin vapaammin. Tämä oli aina mukava lisä tapahtumarikkaiden päivien päätteeksi. Saimme matkalta mahtavia muistoja ja suosittelemme kaupunkihistorian matkakurssia kaikille, varsinkin historian ja yhteiskuntaopin kirjoittajille. "- Senja, Vera ja Vanamo

Tässä myös opintomatkamme ohjelma.

HI08 Kaupunkihistorian kurssin opintomatka Varsovaan 6. - 9.10.2024

Sunnuntai 6.10.

5:30 Tapaaminen lentokentällä. Lento Helsinki - Varsova.

Stare Miasto - Varsovan vanha kaupunki - 

Varsovan kuninkaanlinna

Omakustanteinen lounas

Pyhän Johanneksen katedraali

Historiallinen kaupunkikävely Vanhasta kaupungista Pilsudskin aukiolle merkittäviä kohteita katsoen

Aikaa omaan aikaa illalliseen

Pää tyynyyn klo 22

Maanantai 7.10.

Herätys ja aamiainen

8:00 “Gheton selviytyjät” - suunnistuspeli Varsovan gheton historiaan SEPPO-mobiilisovelluksella

Omakustanteinen lounas

Puolan juutalaisten historian museo https://www.polin.pl/en 

Englanninkielinen työpaja: Daffodils. Uprising at the Warsaw Ghetto 13-15

Tutustuminen museon perusnäyttelyyn 

Aikaa omaan illalliseen

Dobranoc klo 22

Tiistai 8.10.

Herätys ja aamiainen

8:00 Lähtö omalla bussilla Treblinkan keskitysleiriin

         Omakustanteinen lounas paluumatkalla Varsovaan

Iltapäivän aiheet

Varsovan kansannousu 1944 -muistomerki

Kansandemokratian perustaminen 1945 

Vierailu Varsovan Kulttuuri- ja tiedepalatsissa https://pkin.pl/en/home/ 

Aikaa omaan aikaa illalliseen

Zzzzzzz klo 22

Keskiviikko 9.10.

Herätys ja aamiainen

Teema: Puola kansandemokratiana

Kommunismin arki -museo

Sosialistinen realismi: Marszałkowska-kadun alue

Lounas

EU ja Puola -vierailu ja luento Varsovan EU-toimistossa

Lento Varsova-Helsinki

Sunnuntai aamupäivä - Varsovan kuninkaanlinnassa

Matkamme Puolan Varsovaan alkoi varhain sunnuntaiaamuna. Tapasimme lentokentällä puoli kuuden aikaan ja keräsimme mahtavan matkaporukkamme kasaan. Ylihintaisen croissantin ja kahvin jälkeen oli aika jättää syksyinen ja kylmä Suomi taakse ja uppoutua yhtä syksyisen ja kylmän Varsovan menneisyyteen. 

Koneesta päästyämme siirryimme pienellä bussilla hotelliimme, joka sijaitsi aivan toisen maailmansodan aikaisen Varsovan gheton laitamilla. Jätimme matkatavaramme hotellille ja nousimme ratikan kyytiin, joka kuljetti meidät Vanhaan kaupunkiin, kuninkaanlinnan kupeeseen. Vanha kaupunki ei oikeastaan ole ollenkaan vanha, sillä koko Varsova tuhottiin täysin toisen maailmansodan pommituksissa. Vanha kaupunki on restauroitu sittemmin, ja Kuninkaanlinna osoittautui mieleenpainuvaksi, vaikka sekin räjäytettiin täysin.

Aamun matkailun jälkeen suuntasimme kohti kaupungin vanhinta osaa ja Varsovan kuninkaanlinnaa, joka on ensimmäisen kerran rakennettu sydänkeskiajan aikana. Tämä rakennus on sen syntymisen jälkeen tuhottu ja jälleenrakennettu useita kertoja, viimeksi toisen maailmansodan lopussa 1944 natsien toimesta. Kuninkaanlinnan edessä Linnanaukolla seisoo Sigismund III Vaasa, joka oli Puolan sekä Ruotsin kuningas 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa. Hänen Ruotsin kuninkuutensa loppui vuonna 1599, kun valtataistelun voitti hänen setänsä Kaarle. Sigismund kuitenkin pysyi Puolan vallassa kuolemaansa asti, vuonna 1632. 

Kuninkaanlinnan monet huoneet ja sisustuselementit esittelivät eri taiteiden tyylisuuntia rokokoosta uusklassismiin. Näimme Varsovalle ja Puolalle tärkeitä henkilöitä, kuten esimerkiksi Jan Matejkon, Nikolaus Kopernikuksen sekä Jan III Sobieskin. Matejko oli 1800-luvulla elänyt puolalainen taiteilija, joka sai inspiraatiota maalauksiinsa historiallisista tapahtumista ja henkilöistä. Nikolaus Kopernikus taas oli monen alan tieteilijä ja muun muassa keksi heliosentrisen eli aurinkokeskeisen maailmakuvan esittelijä. Jan III Sobieski puolestaan oli Puolan kuningas, joka tunnetaan erityisesti voitostaan islaminuskoisia osmaneja vastaan Wienin taistelussa 1683. 

Varsovan kuninkaanlinna on suuri ja monta eri vuosisataa esittävä historiakätkö. Tarkkasilmäinen huomaa sen ulkokuvasta eri taidesuuntausten piirteitä. Linnan sisällä on lukuisia eri näyttelyitä sisältäen muun muassa taidegallerian, jossa on yli 600 eri taideteosta. Eri huoneistot toivat eteemme kultabarokin yksityiskohtia ja uusklassismin keinot tuoda antiikin henki uudelleen eloon. Kokonaisuutena linna oli vaikuttava ja immersiivinen, vaikka meillä olikin kiire pakoilla museon tiukkaa johtoa. 

Puolalla on valtavan kiinnostava historia, ja Varsova muistomerkkeineen ja museoineen oli oivallinen paikka siihen tutustumiseen. Varsovan kaupungissa voi aistia historian havinan, ja muistot niin hyvistä kuin traagisistakin tapahtumista on havaittavissa kaikkialla ympärillä. Jo ennen 1000-lukua alkunsa saanut Puola on nähnyt monta vaihetta, eikä itsenäisyys ole missään vaiheessa ollut täysi itsestäänselvyys. Oli hienoa nähdä, kuinka elinvoimaiseksi maa on noussut - valtio on ajan saatossa jopa hetkeksi kadonnut kokonaan maailmankartalta.

Tärkeän historiantietämyksen lisäksi opintomatka oli hieno mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, nähdä maailmaa ja viettää aikaa hyvässä porukassa.

Viola, Tiiti ja Aada

Sunnuntain iltapäivä - kaupunkikävely Varsovan vanhassa kaupungissa

Varsovan kuninkaanlinnan sekä -museon kiertelyn jälkeen vuorossa oli lounas. Vanhan kaupungin alueella oli monia paikallisia ravintoloita, joissa pystyi maistelemaan perinteisiä puolalaisia ruokia. Lounaan jälkeen oli kuitenkin aika siirtyä yhdessä kiertelemään merkittäviä kohteita, joita Varsovasta löytyy.

Pääsimme tutustumaan muun muassa Pyhän Johanneksen katedraaliin, jossa saimme myös kuulla opiskelijaesityksen katolilaisuudesta ja sen merkityksestä Puolassa. Pyhän Johanneksen kirkko on yksi kaupungin vanhimmista kirkoista. Kirkko on alunperin rakennettu jo 1300-luvulla, mutta tuhoisan maailmansodan ja Varsovan kansannousun jälkeen sitä on pitänyt kunnostaa ja rakentaa uudelleen. 

Katolilaisuus saapui Puolaan jo 900-luvulla. Varsinkin pitkän uskonnollisen historiansa takia Puola on edelleen voimakkaasti katolinen maa ja uskonnon vaikutus kulttuuriin näkyy Varsovassakin. Vuonna 966 Puolan ensimmäisenä hallitsijana pidetyn Mieszko I:n mukana maa kääntyi kristinuskoon. Puolassa on toiminut useita katolisen kirkon historian kannalta merkittäviä henkilöitä. 1500-luvulla puolalainen kirkonmies Hosius Stanislaus toimi voimakkaasti Euroopan yli pyyhkinyttä uskonpuhdistusta vastaan, ja häntä pidetään merkittävänä katolisuuden lujittumisen edistäjänä. Myös katolisen kirkon paavi Johannes Paavali II (1978–2005) oli puolalainen. 

Katolisella kirkolla oli iso merkitys myös Puolan itsenäisyydessä. Uskonto voimisti Puolan nationalismia. Idässä Venäjän ortodoksisuus ja lännessä Saksan luterilaisuus voimistivat puolalaisten kokemusta erillisestä itsenäisestä kansasta. Erityisesti toisen maailmansodan kauhujen keskellä kirkko toi monelle turvaa ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Uskonto tarjosi rauhallisemman vaihtoehdon vastustaa Neuvostoliittoa kylmän sodan vuosina, ja katolinen kirkko toimi erityisesti vastarinnan symbolina tässä taistelussa.

Nykypäivänä arviolta yli 70% puolalaisista kuuluu roomalaiskatoliseen kirkkoon. Kirkko on yhteiskunnassa voimakkaammassa asemassa kuin Suomessa. Uskonto on yksilöiden lisäksi voimakkaasti esillä myös politiikassa ja päätöksenteossa. Erityisesti pinnalla ovat ihmisoikeuskysymykset, esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ja abortti. Puola on monien kyselyjen mukaan yksi turvattomimmista Euroopan maista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. 

Kierreltyämme kirkossa jatkoimme matkaa. Hetken päästä seisahduimme kadunreunaan ihailemaan edessämme kohoavaa Varsovan Suurta teatteria. Yli 2000 ihmistä vetävässä rakennuksessa toimii nykyisin Puolan kansallisbaletti, mutta siellä järjestetään muitakin esityksiä. Suuren teatterin on suunnitellut italialaissyntyinen Antonio Corrazi 1800-luvun alkupuolella, mutta sitä on sittemmin korjattu useita kertoja. Toisen maailmansodan Varsovan miehityksen aikana 1939 teatteri pommitettiin lähes maan tasalle, minkä jälkeen sen entisöinti kesti lähes kaksi vuosikymmentä. Teatterin kauniit julkisivut koostuvat mm. korinttilaisista ja joonialaisista pylväistä, sekä erilaisista koristeellisista kivilaatoista.  

Presidentinlinnaa tyydyimme ihastelemaan vain ulkopuolelta. Barokkityylisen rakennuksen juuret yltävät 1600-luvulle, vaikka lopullisen loistonsa se on saanut vuosien kuluessa tehtyjen parannusten ja lisäysten seurauksena. Nykyisin (v. 2024) palatsi toimii presidentti Andrej Dudan kotina ja virka-asuntona. Presidentin palatsin yhteydessö ihastelimme Josef Poniatowskin hevosella ratsastavaa patsasta, ja kuulimme hänestä opiskelijaesityksen Valtterilta. Poniatowski oli merkittävä Puolan sotasankari Napoleonin sodissa, sekä Puolan kuningas Stanislaus Poniatowskin sisarenpoika. Hän johti sotajoukkoja Venäjän keisarikuntaa vastaan, ja kuoli lopulta haavoituttuaan taistelussa palvellessaan Napoleonin armeijassa. 

Seuraavaksi saavuimme puolalaisen säveltäjän Frédéric Chopinin asuintalolle, jossa Silas piti opiskelijaesityksen. Chopinin isä oli ranskalainen ja äiti puolalainen. Hänen musiikilliset taitonsa näkyivät jo nuorena ja hän sävelsi 7-vuotiaana jo kaksi poloneesia. 1823 hän alkoi opiskella Varsovan lyseossa ja hän myös alkoi opiskella muiden muusikoiden alassa. 1830 hän matkusti Wieniin ja sen kautta Pariisiin. Puolan kapina ei onnistunut ja Puola menetti autonomiansa. Tästä johtuukin, että hän ei enää koskaan palannut kotimaahansa. Ranskassa hän kuitenkin pääsi työstämään musiikkiaan ja keräsi suosiota. Chopin kuoli vain 39-vuotiaana. Hänen sydämensä on haudattuna Varsovan Pyhän Ristin kirkkoon. Chopin kuitenkin teki puolalaiset erittäin ylpeiksi ja hänen mukaansa on nimetty monia asioita Puolassa, kuten yksi Puolan lentoasemista. 

Kierrettyämme vielä hetken ympäri Varsovaa päädyimme Józef Piłsudskin (1867-1935) muistomerkille. Patsaan juurella Vilma piti meille opiskelijaesityksen. Patsas pystytettiin kunnioittamaan Piłsudskia, sotilasjohtajaa, Puolan marsalkkaa ja yhtä Puolan itsenäisyyden palauttanutta henkilöä. Patsas paljastettiin 1995. Piłsudskilla oli iso rooli Puolan historiassa ja hän oli monessa ratkaisevassa asemassa, esimerkiksi itsenäisyyssodassa Neuvosto-Venäjää vastaan. Tien toisella puolella sijaitsee Piłsudskin aukio, joka oli toisen maailmansodan aikana nimeltään Adolf Hitler Platz. 

Nykyään Piłsudskin aukiolla on muistomerkki Smolenskin 2010 onnettomuuteen liittyen, joten siirryimme sinne. Opimme, että Smolenskin onnettomuus oli lento-onnettomuus, jossa kuoli mm. Puolan presidentti, sejmin jäseniä sekä muita tärkeitä ihmisiä. He olivat matkalla Katynin 70-vuotismuistojuhlaan, jolloin lentokone syöksyi maahan ja kaikki kyydissä olleet kuolivat. Monet kuitenkin uskovat, että onnettomuus ei ollut vahinko.

Tällä kyseisellä aukiolla leikimme Puolan historiaan liittyviä leikkejä. Jakauduimme noin kolmen hengen ryhmiin ja keksimme ryhmillemme nimet. Meidän ryhmämme nimi oli “Varsovan villit valloittajat”. Asetuimme ryhmittäin riviin niin, että jokainen ryhmä liikkui yhdellä laattarivillä. JP ja Halis lukivat ääneen vuosiluvun, jonka jälkeen nopeimman ryhmän oli vastattava kysymykseen siitä, millainen maan hallinto oli silloin ja kuka oli valtion johdossa. Jokaisesta oikeasta vastauksesta ryhmän valittu jäsen sai liikkua askeleen eteenpäin. Lopussa pisimmällä oleva sai eniten pisteitä, toiseksi pisimmällä toiseksi eniten pisteitä, ja niin edelleen. Jaetuissa ryhmissä jatkoimme muinakin päivinä samankaltaisia leikkejä ja tietovisoja. Leikit olivat erittäin hauskoja tapoja oppia. Ne ryhmäyttivät meitä ja kertasivat meidän jo oppimia asioita.

Leikin jälkeen meillä alkoi vapaa-aika. Vietimme sen syömässä hyvää ruokaa ja kierrellen kaupunkia. Tapasimme myös sukulaisia, jotka asuvat Puolassa. Päivän päätteeksi lähdimme kohti hotellia jo odottaen seuraavaa päivää.

Kaiken kaikkiaan pidimme erittäin paljon matkasta. Se oli unohtumaton ja opettavainen. Emme olisi uskoneet, että neljässä päivässä pystyimme oppimaan niin paljon Puolan historiasta sekä nykytilanteesta. Asioiden näkeminen ja kokeminen konkreettisesti opetti meille mielettömästi. Opintomatkalla ehdimme myös tehdä paljon kaikenlaista ja saimme mahdollisuuksia tutustua ihmisiin ja paikkoihin, joihin ei aina pääsisi tai tulisi mentyä. Tämän kaiken lisäksi meillä oli kuitenkin hyvin vapaa-aikaa, jolloin pääsimme tutustumaan kaupunkiin vapaammin. Tämä oli aina mukava lisä tapahtumarikkaiden päivien päätteeksi. Saimme matkalta mahtavia muistoja ja suosittelemme kaupunkihistorian matkakurssia kaikille, varsinkin historian ja yhteiskuntaopin kirjoittajille.

- Senja, Vera ja Vanamo

Maanantai aamupäivä "Gheton selviytyjät" - Seppo-suunnistus Varsovan ghetossa

Heräsimme 7.00 aamulla vaikeasti, mutta saimme raahattua itsemme aamupalalle. Kello 8.00 oli lähtö Varsovan ghettoon. Siellä suunnistimme ryhmissä ja pelasimme opettajien meille tekemää Seppo-peliä ja keräsimme eri rasteilta pisteitä. Pelin nimenä oli "Gheton selviytyjät".

Pelin kuluessa näimme monia pysäyttäviä muistomerkkejä ja teimme tehtäviä liittyen juutalaisten asemaan natsien sorron alla. Kävimme katsomassa muun muassa ghetossa sijainnutta lastensairaalaa, Pawiakin vankilaa ja Mila 18 -vastarintapesäkettä. Opimme tärkeistä kapinallistaistelijoista, kuten Mordecai Anielewiczistä, ja heidän motiiveistaan nousta aseellisesti saksalaisia vastaan Varsovan gheton kansannousussa vuonna 1943. Tärkeä kohde Sepossa oli myös Umschlagplatz eli tavara-asema, josta juutalaisten massakuljetukset kohti Treblinkan tuhoamisleiriä alkoivat.

Gheton tarina oli vaikuttava, sillä emme olleet aikaisemmin ymmärtäneet, millaisia olosuhteita gheton sisällä eläneet ihmiset joutuivat kohtaamaan. Päätimme syventyä enemmän tähän kauhistuttavaan, mutta tärkeään historialliseen aiheeseen ja teimme rastit kunnolla. Tehtävinä oli tuottaa videoita, puheita ja ratkaista erilaisia pulmia porukalla. "Oppainamme" pelissä olivat tekoälyllä tehdyt avattaret. Saimme päivän aikana useita tuhansia askelia ja aamun suunnistusta olisi voinut pitää myös liikuntatuntina. 

Opimme, että Varsovan ghetto oli yksi toisen maailmansodan ajan suurimmista juutalaisten suljetuista asuinalueista, jonka natsit perustivat Puolan miehitettyyn pääkaupunkiin Varsovaan vuonna 1940. Käsittämättömän pienelle alueelle ahtautui jopa 400 000 juutalaista. Gheton asukkaat eivät saaneet poistua alueelta, ja elämä siellä oli lähes mahdotonta – ruokaa oli niukasti, terveydenhoitoa ei käytännössä ollut, ja sairauksia levisi nopeasti.

Myöhemmin aamupäivällä kävimme Polinin museossa, joka on Puolan juutalaisten historian museo. Siellä meidän ryhmälle pidettiin nopea kierros museon näyttelyssä, joka kertoi tarinoita Varsovan ghetosta ja holokaustista. Opettajien antaman tehtävän ja oivaltavasti rakennettujen näyttelyiden avulla saimme ainutlaatuisen näkökulman Puolan juutalaisten elinolosuhteisiin ja -ympäristöön. Erilaiset kirjeet ja runot loivat kasvot museon seiniä koristaville uhrien nimille. Näyttely oli sykähdyttävä, mielenkiintoinen ja se onnistui koskettamaan henkilökohtaisella tasolla. Museossa oli myös muita näyttelyitä, jotka paneutuivat puolanjuutalaisten historian eri osa-alueisiin. Puola on juutalaisten historiassa merkittävä, koska siellä oli poikkeuksellisen avoimuuden vuoksi asunut huomattavan paljon juutalaisia muuten antisemitismin riivaamassa Euroopassa. Ohjaajamme piti meille silmiä avaavan luennon vuoden 1943 Varsovan gheton kansannoususta. Luento oli opettavainen, koska ohjaaja oli luonut siitä interaktiivisen – yleisön ja esittäjän välinen dialogi oli onnistunut. Luentoa visualisoi piirretty animaatioelokuva gheton kansannousun tapahtumista. 

Polinin museon on suunnitellut suomalaiset arkkitehdit Rainer Mahlamäki ja Ilmari Lahdelma ja sillä on sekä hyvin kaunis julkisivu että mielenkiintoinen sisusta, joka leikittelee valolla museon suuressa ja avoimessa aulassa. Meidän ryhmämme piti esitelmän museon arkkitehtuurista pihalla sijaitsevan gheton sankareiden muistomerkin juurella. Muistomerkki oli suurehko kivimonumentti. Sen tarkoituksena oli kunnioittaa holokaustin uhreja arvottamatta heidän erilaisia kuolemistapoja. Tämä kunnioitus näkyi muistomerkin kahdella eri puolella, josta toisella esitetään gheton ja sen kansannousun sankareita ja uhreja, ja toisella keskitysleireillä joukkoteloituksissa, kaasukammioissa tai pakkotyössä kuolleita. Esityksen jälkeen lähdimme bussilla hotellille rentoutumaan.

Jalo, Iivari ja Karl-Anton

Maanantain iltapäivä - Puolan juutalaisten historian museossa

Lounaan jälkeen suuntasimme Puolan juutalaisten historian museoon Poliiniin. Museo avattiin 2013 Varsovan gheton kansannousun muistopäivänä ja kertoo juutalaisten historiasta Puolassa. Museon suurten pääovien takana meitä odotti turvatarkastus, sillä juutalaisten historia on viimeaikaisten tapahtumien valossa herkkä aihe, ja museoon voi kohdistua terrori-uhka. 

Alkuun keskustelimme koko ryhmän kesken mitä aamupäivän ghettosuunnistuksen yhteydessä opimme. Polinin opas syvensi tietojamme Varsovan gheton kansannoususta, joka syttyi ghetossa maaliskuussa 1943. Esille tuli tärkeitä päivämääriä ja yksittäisiä tapahtumia historian varrelta. Oppaamme listasi asiat ylös valkotaululle ja keskustelimme siitä, mitä ajatuksia ne herättävät. Sitten lähdimme oppaan johtamana yhteen museon lukuisista näyttelyistä, jossa keskityttiin kansannousun vaiheisiin ja vaikutuksiin ihmisissä. Näyttelyyn oltiin rekonstruktoitu Varsovan gheton katu ja tyypillinen koti. Kodissa pystyimme näkemään minkälaista elämä rajatulla ghettoalueella oli ollut. Esimerkiksi lattiaan oltiin kuvattu tangon tanssiaskeleet, sillä ghetossa asuvat juutalaiset tanssivat ajanvietteeksi, koska heillä ei ollut muuta viihdettä.

Kierroksemme päätettiin Varsovan gheton kansannousussa taistelleille omistettuun huoneeseen, jonne oltiin tuotu heidän käyttämiään aseita, harvinaisia kuvia, runoja, sekä lista taistelleiden nimistä. Meidät oltiin jaettu neljän hengen ryhmiin, ja jokainen ryhmä sai tehtävämonisteen, jonka kysymysten vastauksia tuli etsiä kyseisestä huoneesta. Opimme vastauksia etsiessä yksityiskohtia kansannoususta ja liikutuimme erityisesti päiväkirjapätkistä, joita oltiin ripustettu seinille. Tämän jälkeen palasimme luokkaan ja kävimme yhdessä vastaukset kysymyksiin läpi ja keskustelimme niistä lisää. Lopuksi katsoimme videon juutalaisten kansannoususta, jossa animoidut hahmot toivat ghetossa taistelleiden kokemukset eloon. Työpajassa opimme yksityiskohtaisemmin kansannousun syy-seuraussuhteesta ja vaikutuksista ihmisiin, sekä saimme konkreettisen ja emotionaalisen kosketuspinnan aiheesta.

Työpajan jälkeen siirryimme museon pihalle, jossa saimme kuulla kolmen ryhmäläisemme esitelmän museosta. Opimme, että museon on suunnitellut kaksi suomalaista arkkitehtia - Rainer Mahlamäki ja Ilmari Lahdelma. Rakennuksen läpi kulkeva kuilu demonstroi Puolan kansan jakautumista. Pihalle on myös pystytetty ylväs Varsovan gheton kansannousun muistomerkki, jonka toinen puoli kuvastaa keskitysleireillä kärsineitä ja toinen puoli kansannousussa taistelleita. 

Iiris, Martta, Julia

Tiistain aamupäivä - Treblinkan kuolemanleirin kauheudet

Tiistai aamuna heräsimme aamuvarhain aamiaiselle virkeinä ja iloisina. Täyttävän aamupalan jälkeen siirryimme kuumaan ja kosteaan tilausajobussiin, jolla matkasimme Treblinkan tuhoamisleirille noin 100 kilometriä koilliseen Varsovasta. Bussimatka oli varsin mieluinen, sillä suurin osa käytti ajan hyödykseen nukkumalla. Saavuttuamme Treblinkaan ja pienen alkuhaahuilun ja vessatauon jälkeen löysimme oppaan, joka lähti viemään meitä ympäri monen hehtaarin kokoista aluetta.

Treblinkan tuhoamisleiri koostuu kahdesta leiristä, Treblinka I:stä ja Treblinka II:sta, jotka sijaitsevat noin 2 km päässä toisistaan. Treblinka I eli ensimmäinen leiri oli niin sanottu työleiri, joka toimi keskityleirinä ja Treblinka II eli toiTreblinkan tuhoamisleirillä kuoli arvioiden mukaan 750 000-900 000 juutalaista. Kun Hitler 1942 päätti juutalaisten lopullisesta tuhoamisesta, Treblinkan työleiriin yhteyteen perustettiin tuhoamisleiri kaasukammioineen. Sinne lähetettiin Varsovan ja Puolan juutalaisia, mutta juutalaisia myös Saksasta, Itävallasta, Ranskasta, Belgiasta, Bulgariasta, Tsekkoslovakiasta ja Jugoslaviasta.

Treblinkan tuhoamisleireistä ei ollut jäljellä enää rakennuksia, ainoastaan muutamia pieniä raunioita maanalaisista rakennelmista, koska natsit halusivat tuhota holokaustista kaikki todisteet ja heidän suorittamistaan joukkotuhon rikoksista. Suurin ja huomattavin muistomerkki alueella oli selkeästi iso kivinen muistomerkki, joka sijaitsee kaasukammiolle kulkeneen reitin alkupisteessä. Muistomerkki edustaa 310 000 juutalaista, jotka tuotiin Varsovan ghetosta Treblinkaan vain kolmen kuukauden sisällä. Paikka oli silti vaikuttava ja pysäyttävä, mistä jäi hyvin mieleenpainuva kokemus.

Alue oli hyvin iso ja oppaamme oli hyvin innokas, joten kierros venähti hieman suunniteltua pidemmäksi. Kun kaikkien päivittäinen 10 tuhatta askelta oli täynnä pitkän kierroksen jälkeen oli aika suunnata bussiin, joka oli erittäin odotettu levähdyshetki. Noin bussimatkan puolessa välissä pysähdyimme huoltoasemalle, josta jokainen sai valita mäkkärin, subwayn ja huoltoaseman tarjonnan väliltä. Tauon jälkeen kaikki saivat kuin saivatkin ruuat hieman hitaasta palvelusta huolimatta ja pääsimme jatkamaan matkaa takaisin kohti Varsovan keskustaa. 

Vilma, Ida ja Katja

Tiistai iltapäivä - Stalinin hammas - lahja Puolan kansalle

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa bussilla täysin vatsoin. Jalkamme painoivat jo hieman Treblinkan keskitysleirin kierroksen jälkeen, mutta löysimme silti voimia lähteä uuteen seikkailuun iltapäivällä. Uljas bussimme tiputti meidät hotellin edustalle, josta lähdimme vessareissun jälkeen kohti Stalinin hammasta. Pysähdyimme ensin kuuntelemaan esityksiä Varsovan kansannoususta sekä arkkitehtuurista Kulttuurin ja tiede-palatsin edustalle. Kuulimme myös lopun holokausti-esityksestä, joka oli jäänyt kesken bussin mikrofonin reistailun johdosta. 

Varsovan kansannousu oli toisen maailmansodan aikana vuonna 1944 tapahtunut Puolan vastarintaliikkeen kapina natsi-Saksaa vastaan. Puolalaiset taistelivat vapauttaakseen Varsovan, mutta Saksan joukot kukistivat heidät ja kostotoimet olivat ankarat. Neuvostoliiton armeija ei auttanut ajoissa, ja kapina epäonnistui. Kansannousu on merkittävä tapahtuma Puolan historiassa ja siksi sitä muistellaan joka vuosi. 1.8 on kansannousun päivä ja silloin puolalaiset kokoontuvat kunnioittamaan kansannousua. Tänä vuonna siitä tulee kuluneeksi 80 vuotta. Kansannoususta on tehty myös elokuvia yksi niistä on Wajdan Kanal- kirottujen tie.

Mielenkiintoisten esityksien jälkeen suuntasimme ylös kohti Stalinin hampaan näköalatasannetta. Kulttuuri- ja tiedepalatsi on Varsovan silmiinpistävin ja varmasti korkein nähtävyys. Nousimme hissillä parissakymmenessä sekunnissa 30. kerrokseen. Nautimme kommunismin aikana nousseen ja Neuvostoliitolta lahjana WW2 jälkeen saadun tornin näköaloista, jonka jälkeen pääsimme vapaaseen illanviettoon.

“Stalinin hammas” eli Kulttuurin ja tieteen palatsi rakennettiin Varsovaan vuonna 1955 symboloimaan Puolan liittämistä Neuvostoliiton vaikutuspiiriin toisen maailmansodan jälkeen, kun maasta tuli kansandemokratia. Rakennus oli Stalinin “lahja” Puolalle, mutta se toimi myös muistutuksena siitä, että Puola oli vuodesta 1945 muuttunut osaksi kommunistista blokkia.

Rakennus edustaa sosialistista realismia, joka oli Neuvostoliitossa ja sen vaikutuspiirissä käytetty taiteen ja arkkitehtuurin tyylisuunta. Sosialistinen realismi korosti kommunistista ideologiaa ja työläisten voimaa, ja arkkitehtuurissa se näkyi suurina, monumentaalisina rakennuksina. Ne kuvastivat valtion voimaa ja kansan ykseyttä. Stalinin hammas on juuri erinomainen esimerkki tästä, sillä se on sekä valtava että majesteettinen, ja sen tarkoituksena on korostaa kommunistisen järjestelmän ylivoimaisuutta.

Stalinin hammas oli meille tärkeä vierailukohde, sillä se edustaa Neuvostoliiton valtavaa vaikutusta Puolaan toisen maailmansodan jälkeen. Tämä näyttävä rakennus symboloi Puolan kommunistista historiaa, sekä Neuvostoliiton valta-asemaa, mikä teki siitä keskeisen paikan ymmärtää kylmän sodan aikaisia tapahtumia.

Anna, Lilia, Hilkka