Opintomatkamme toinen päivä alkoi vierailulla Holocaust Memorial Centerille, joka on rakennettu unkarilaisten holokaustin uhrien muistoksi Pávan synagogan yhteyteen. Kompleksi koostuu synagogan kellarissa olevasta näyttelyhallista, ja piha-alueelle sijoittuvasta suuresta muistoseinästä (engl. Memory Wall) sekä kadonneiden yhteisöjen tornista eng. Tower of Lost Communitie.
Synagoga rakennettiin 1920-luvulla ja kunnostettiin uudelleen 2000-luvulla. Synagogaa pidetään aitona muistopaikkana kaikille holokaustin juutalaisille uhreille. Pohjakerroksen lasipenkit muotokuvilla ja nimillä symboloivat tuhoutuneiden juutalaisten yhteisöjen jäseniä.
Opastettu kierroksemme alkoi synagogan pihalta. Koko keskus oli täynnä symboliikkaa ja rakennustaiteelliset päätökset on selvästi tehty harkiten. Esimerkiksi pihalla olevat kuusi pylvästä muistavat kuusi miljoonaa holokaustin uhria. Pihan muistoseinillä on nähtävissä unkarilaisten holokaustin uhrien kaiverrettuja nimiä. Seinien yläosaan on jätetty tilaa niille uhreille, joiden henkilöllisyyttä ei tiedetä. Sisälle museoon pääsee tornin kautta, jonka seinillä oli lueteltuina niitä asutuksia, joissa juutalaisten yhteisöt ovat lakanneet olemasta vuoden 1944 karkotusten seurauksena. Lasiseinät muistavat kokonaisten juutalaisten yhteisöjen katoa.
Keskuksessa toimivan museon näyttely kertoo holokaustin etenemisestä Unkarissa alkaen ensimmäisten juutalaisvastaisten lakien säätämisestä jo 1920-luvulla jatkuen unkarilaisten juutalaisten systemaattiseen tuhoamiseen 1944. Museo keskittyy erityisesti juutalaisiin, mutta mainitsee myös romanien, homoseksuaalien ja vammaisten syrjinnän ja murhat. Kierroksen aikana kävimme kronologisessa aikajärjestyksessä tapahtumia läpi ja opimme paljon uutta Unkarin juutalaisten historiasta sekä kulttuurista. Pysäyttävässä näyttelyssä keskityttiin lukujen ja tilastojen sijaan yksilöiden kokemuksiin ja tuntemuksiin, mikä vei sanattomaksi. Myös paikallisten sankareiden tarinoita kerrottiin.
- Hanna, Carina ja Senja
“Itseeni suurimman vaikutuksen teki Holocaust museum. Kokemusta on aika vaikea kuvailla, koska se veti minut täysin sanattomaksi. Vaikka holokaustin hirveydet ovat hyvin minulla tiedossa, niin jokin tässä esityksessä vei sen uudelle tasolle. Kaikki järkyttävät kuvat museosta toivat yli 6 miljoonalle ihmisen sielut luokseni. Unkarin tapauksessa järkytys oli vielä suuri, koska kun Unkarin juutalaisia alettiin siirtää keskitysleireille, sota oli jo käytännössä hävitty. Se pistää miettimään, että kuinka suuri voi yksilöiden viha olla, jos vielä juuri ennen antautumista pitää saada viattomia hengiltä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti