Torstaipäivän lopuksi suuntasimme kohti Sankareiden aukiota. Sankareiden aukio on juhlava aukio, jossa järjestetään Unkarin kansallisia juhlia. Aukion ympärillä oli hienoja rakennuksia, esimerkiksi Kuvataiteiden museon pääsisäänkäynti. Aukion keskellä olevan keskuspylvään huipulla on arkkienkeli Gabriel ja sen alla olevalla jalustalla on unkarilaisia johtajia, esimerkiksi Árpád (keskellä).
Tutustuttuamme keskuspylvääseen teimme ryhmäytymisleikkejä! Jokainen meistä oli ennen matkaa saanut jonkin merkittävän unkarilaisen henkilön omakseen. Teimme eräänlaisen esittelykierroksen, jossa jokaisen kuului ylistää itseään (eli siis omaa henkilöään) ja perustella, miten on ollut vaikuttava henkilö Unkarin historiassa. Tämän jälkeen meidän tuli jakautua eri puolille sen mukaan, ansaitsisiko oma henkilömme patsasta tänne Sankareiden aukiolle. Leikeissä oppi paljon lisää muiden saamista henkilöistä, sekä luonnollisesti samalla myös Unkarin historiasta.
Kuningas Tapani Pyhä vakiinnutti katolisen kirkon aseman Unkarissa. Pylväikössä ovat patsaat myös esimerkiksi kuningas Matias Corvinuksesta ja neljästä transilvanialaisesta ruhtinaasta. Osan näistä patsaista tilalla oli ennen Habsburgien dynastian hallitsijoita, mutta ne on vaihdettu. Patsailla voidaan korostaa sitä, mitä osia historiasta tällä hetkellä arvostetaan.
Sankareiden aukiolla on järjestetty myös merkittävien henkilöiden muistotilaisuuksia. Esimerkiksi Unkarin kansannousun aikaisen pääministerin Imre Nagyn uudelleenhautaus 1989 järjestettiin juuri Sankareiden aukiolla. Monumentti oli vaikuttava ja hyvin juhlava. Oli hienoa päästä näkemään se!
“Erittäin mahtavaa oli se, että kun yhdistimme kuuluisuutemme eri matkakohteiden kanssa, koko kuva Unkarin historiasta kaasaantui hienosti. Jos minulta oltaisiin ennen tätä matkaa kysytte, kuka oli Lajos Kossuth, olisin todennäköisesti lapsellisesti tirskunut jotain koskenkorvasta. Matkan jälkeen nuo samat ajatukset eivät vaivaa minua, vaan tiedän kuinka Kossuth innoitti Unkaria itsenäistymään Itävallasta ja ansaitsi tällä kansallissankarin arvon, joka näkyy vielä tänäkin päivänä.”
“Erityisesti jokaiselle opiskelijalle jaetut historialliset hahmot ja joukkuekilpailut tehostivat oppimista, ja loivat siten mahtavaa ryhmähenkeä!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti