Vierailimme Gdańskin naapurikaupungissa Gdyniassa sijaitsevassa EPAS-ystävyyskoulussamme (European Parliament Ambassador School), Adam Mickiewicz-lukiossa tiistaina aamupäivällä.
Sisään saapuessamme koulussa oli eloisa tunnelma, välitunti oli juuri käynnissä. Vierailun aikana pääsimme keskustelemaan puolalaisten opiskelijoiden kanssa pienryhmissä omista kouluistamme, maistamme ja kulttuureistamme. Aiheet ulottuivatkin lopulta uteliaisuudesta laidasta laitaan: kouluarjesta sekä omista tulevaisuudensuunnitelmista aina poliittisiin skandaaleihin, eroihin suhtautumisessa uskontoon, ja jopa tunnettuihin suomalaisiin meemeihin. Moni niin suomalaisista kuin puolalaisistakin koki, että opimme toistemme kulttuureista parhaiten juuri toisten samanikäisten kanssa keskustelemalla. Meillä kaikilla oli ehkä pieni ennakkoluulo sitä kohtaan, että mitähän tästä nyt tulee, kun toisilleen tuntemattomat teinit pistetään keskustelemaan keskenään kulttuuriensa välisistä eroista, mutta keskustelut sujuivat erinomaisesti. Tunnelma oli lopulta meidän sekä puolalaisten opiskelijoiden välillä hyvin tuttavallinen.
Vaikka sitä ehkä vähän osasikin odottaa, yllätyimme kaikki puolalaisten suuresta vieraanvaraisuudesta.
Yhteisessä tilaisuudessamme pöydissä oli tarjolla keksejä ja karkkia, edessä oli esillä niin Suomen kuin Puolankin liput.
Yhteisen osuutemme jälkeen puolalaiset opiskelijat esittelivät meille koulurakennustaan, jossa ei heidän omasta mielestään tosin ollut mitään erityistä esiteltävää. Kouluhan on tosin 92 vuotta vanha, ja rakennuskin oli luonnollisesti hyvin erilainen, kuin oma koulumme. Kaikille meistä eniten mieleen jäänyt paikka koulussa oli kuitenkin sen takana sijaitseva metsä.
Puolalaiset opiskelijat esittelivät metsän meille koulunsa epävirallisena tupakointipaikkana, jota opiskelijat kutsuivat Ruotsiksi. Metsästä oli upea merinäköala, ja opiskelijat kertoivat, että tupakointipaikan nimi “Ruotsi” on peräisin vitsistä, että paikalta näkisi merelle Ruotsiin asti.
Koulussa meille tarjottiin lounaaksi tomaattikeittoa, puolalaisia dumplingseja sekä porkkanakakkua. Puolassa kouluissa ei tarjota opiskelijoille kouluruokaa, ja puolalaiset kertoivat, ettei koululta ostettava ruoka ole näin hyvää, kuin mitä he olivat nimenomaan meitä varten laittaneet. Kaikkiaan vierailu oli aivan todella onnistunut, lähtiessämme halatessamme puolalaisia opiskelijoita kiitokseksi lämpimästä vastaanotosta totesimme tunteen olevan molemminpuolinen.- Vilma ja Ella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti