Päivän jatkeeksi Suomen suurlähetystön vierailun ja kulttuuri- ja tieteen palatsin käynnin jälkeen seuraavana ohjelmassa oli osallistua “Gheton selviytyjät”- nimiseen Seppo- suunnistuspeliin pienissä ryhmissä. Keräsimme pelin pisteitä käymällä eri kohteissa ja tekemällä niihin liittyviä tehtäviä.
Kuten Seppo-pelin nimestä voi mahdollisesti päätellä, mobiilipelissä käsitelty aihe oli toisen maailmansodan aikaisen gheton tapahtumat Varsovassa. Mitä pidempään pelasimme, sitä enemmän opimme, miten juutalaisia kohdeltiin natsivallan aikana. Kävimme monilla eri pisteillä tekemässä tehtäviä, kuten gheton muurilla, Pawiakin vankilassa ja Mila 18:ssa. Mila 18 oli Varsovan ghetossa sijainnut osoite, joka oli siellä tapahtuneen kansannousun keskeinen paikka: “Toukokuun 8. päivänä 1943 Varsovan geton kapinan johtaja Mordechai Anielewicz kuoli sotilaana yhdessä Juutalaisen taistelujärjestön johdon ja useiden kymmenien vastarintataistelijoiden kanssa, taistellen saksalaisia maahantunkeutujia vastaan”
Aloitimme suunnistuksen gheton muurilla ja näimme kartan, jossa näytettiin ghettoalueen koko. Vaikka alue olikin suuri, se ei ollut tarpeeksi suuri kaikille alueen asukkaille. Juutalaiset joutuivat asumaan äärimmäisen ahtaasti ja epähygieenisissä oloissa, he kärsivät nälänhädästä, ja asuinpaikoissa ei ollut juoksevaa vettä tai viemäröintiä. Juutalaiset eroteltiin käsivarsinauhoilla, eivätkä he saaneet poistua gheton alueelta.
Jokaisen rastin alussa katsoimme tekoälyllä tehdyn videon, jossa kerrottiin kyseisellä paikalla olevista tapahtumista ja sen jälkeen meidän tehdä jokin toiminnallinen ja eläytymistä vaativa tehtävä. Esimerkiksi ensimmäisellä rastilla piti tehdä videohaastattelu pienestäpojasta, joka salakuljetti tavaraa gheton ulkopuolelta sisälle ghettoon. Muita suunnistustehtäviä olivat esimerkiksi videon kuvaaminen, puheen tekeminen Varsovan gheton kansannousuun 1943 liittyen ja muistokirjoituksen laatiminen Erityisen vaikuttava kohde oli Umschlagplatz, tavara-asema, josta juutalaiset vietiin keskitys-ja tuhoamisleireille.
Suunnistus päättyi Puolan juutalaisen historian museon (POLIN) eteen, jossa kuuntelimme opiskelijoiden esityksiä esimerkiksi pianisti Władysław Szpilmanista, POLIN:in museosta ja holokaustin muistamisesta. Opiskelijaesitysten jälkeen meillä oli loppupäivä vapaa-aikaa.
Harmillisesti ainoa kerta, kun koko matkallamme satoi, sattui olemaan juuri suunnistuksen aikana. Märästä säästä huolimatta suunnistus oli hauska sekä erittäin tehokas tapa oppia Varsovan ghetosta. Toiminnallisissa tehtävissä oppi hurjasti uutta ja tärkeät asiat jäivät hyvin mieleen.
- Tessa, Sofia ja Frida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti