katedraalissa, johon "oma krakovalainen henkilöni" oli haudattu viimeiselle matkalleen. Oma henkilöni oli Adam Mickiewicz, puolalainen kansallisrunoilija, joka oli tunnettu isänmaallisista runoistaan, jotka edustivat romantiikkaa.
Esitimme Wawelin alueella myös oman ryhmäni suullisen esitelmän. Aiheemme oli Katyn, jossa
tapahtui joukkomurha vuonna 1940. Katynissa Puolan armeijan 20.000 upseeria kuoli. Ketään ei tuomittu syylliseksi Nürnbergin oikeudenkäsittelyssä, eikä kukaan ole saanut minkäänlaisia korvauksia tapahtuneesta. Katyn ei saanut rauhaa vielä tapahtuneen jälkeenkään, sillä vuonna Puolan presidentti ja muita tärkeitä ihmisiä kuoli vuonna 2010 lento-onnettomuudessa matkalla Katyniin muistotilaisuuteen.
Maanantaina 28.10 kävimme Nowa Hutassa ja kävimme läpi kommunistista Puolaa. Kävimme Nowa
Hutan terästehtaalla, jossa pääsimme myös katsomaan sotaan varautunutta maanalaista Nowa Hutan
puolta. Maan alla käyminen oli hyvin jännittävää. Tuntui, että maanalainen käytävä vaan jatkui ja jatkui.
Oppaamme sai paikan ja rakennuksen vaikuttamaan hyvin kiinnostavalta. Pääsimme lopulta
omatoimisesti käymään läpi maanalaisia huoneita Tadeusz Sendzimirin terästehtaassa. En ollut ennen
käynyt Nowa Hutassa, joten tämä oli aivan ainutlaatuinen kokemus. Olin ennen ajatellut, että ainoa tapa miten Neuvostoliitto vaikuttaisi infrastruktuuriin olisi Hruštšovkien avulla. Nowa Hutassa ymmärsi ja oppi, kuinka paljon Neuvostoliitto ja kommunismi vaikutti kaikkeen. Krakova on kaunis kaupunki kauniine katolisine kirkkoineen. Nowa Huta oli aivan erilaista muuhun Krakovaan verrattuna.
Toinen tärkeä matkakohde minulle, kuten varmasti monelle muullekin, oli Auschwitz. Auschwitz oli
erilainen kun mitä kuvittelin sen olevan. Koska paikka kuhisi turisteja, ei hetken rauhaa saanut, jolloin ei pystynyt kunnolla tajuamaan missä oli. Vaikka kokemus ja paikka olivat kivuliaat, oli siellä tärkeä käydä.
Traumaattiset tapahtumat unohtaa, jos niitä ei muistella ja sama pitää paikkaansa Auschwitzissä. On
hyvä, että siellä käydään, jotta ihmiset ymmärtävät sen aiheuttamat traumat, eikä uusia vainoja tulisi.
Auschwitzissä opin paljon uutta. Oletin, että sinne tulleet olisivat eläneet hieman pidempään, kuin
puolesta tunnista kahteen kuukauteen. En tiennyt, että juutalaisten lisäksi muita vähemmistöjä lähetettiin myös keskitysleireille. Auschwitz ei ollut mieluisa vierailukohde, eikä sen varmastikaan ollut tarkoitus olla sellainen. Varsinkin kaasukammioissa käyminen oli kivuliasta.
Opintomatkalle kannatti lähteä mukaan, sillä pääsin tutustumaan muihin ihmisiin. Tiesin HI08-kurssilta vain olarilaisia, mutta matkan aikana pääsi sitten saamaan uusia tuttavia. Vaikka opintomatkoilla oli usein kiire ja omaa aikaa oppipäivän aikana oli vähän, sain niin paljon uutta tietoa historiasta, josta varmasti on enemmän hyötyä kuin haittaa tulevaisuudessa. Opintomatkoissa on paljon hyvää. Hyötyliikuntaa tulee paljon, oppii paljon uutta ja muutaman päivän aherruksesta saa yhden kurssin. Kannatti siis lähteä!
- Elvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti