Otaniemen Sankarimatkailijat Budapestissa 3. - 5.11.2022

Imre Vargan veistos "Bela Kun", Memento Park, Budapest

Historian opiskelua monilla aisteilla

Lukiomme kaupunkihistorian kurssi suuntasi tänä vuonna Budapestiin Unkariin. Opintomatka toteutettiin syksyiseen kaupunkiin 2.-5.11.2022. Majoituimme ryhmänä keskiviikosta lauantaihin hyvien liikenneyhteyksien varrella sijaitsevassa kolmen tähden hotellissa kaupungin Pest-puolella.

Neljän päivän aikana vierailimme muun muassa Budan linnavuorella, Hospital in the Rock -bunkkerimuseossa, Holocaust Memorial Centerissä, Sankarien aukiolla, juutalaiskorttelissa, parlamenttitalolla, Suomen suurlähetystössä ja House of Terror -museossa. Matkakohteistamme nousee selvästi esille aihe, josta opimme matkalla paljon; holokausti ja juutalaisvainot Unkarissa.

Keskiviikon (2.11)ohjelma koostui Budan linnavuoresta, kuninkaanlinnasta, Matiaksen kirkosta ja bunkkerimuseosta. Kuninkaanlinna oli hämmästyttävä paikka ja sen historia oikeastaan ennemminkin hämmentävä: nykyinen Unescon maailmanperintökohde on kokenut olemassaolonsa aikana kovia ja se on uudelleenrakennettu jo useampaan kertaan. Linna tuhoutui viimeisimmän kerran toisen maailmansodan aikaan, mutta sitä on restauroitu tehokkaasti. Entisöinnissä on kuitenkin ongelmia: jos rakennus pyritään saamaan niin sanottuun entiseen loistoonsa, minkä aikakauden loistoon se palautetaan?

Torstaina (3.11) keskityimme paljolti holokaustiin ja Unkarissa tapahtuneisiin juutalaisvainoihin. Vierailumme Holocaust Memorial Centerissä oli vaikuttava, ja museo avarsi näkemystä holokaustista. Ystäväporukkaamme yllätti vainojen laajuus Unkarissa, sillä oppikirjoissamme keskitytään pääasiassa tapahtumiin Saksan rajanaapureissa. House of Terror, jossa vierailimme perjantaina, toi lisää yllätyksiä neuvostoarmeijan tapahtumien mukana. 1900-luvun Unkari oli tapahtumarikas, mutta hyvin huonolla tavalla. Valtion maaperä tuntui olleen taistelutanner eri aatemaailmojen välillä. Unkarin historia tulisi tuoda oppitunneille, sillä se vaikuttaa olevan hyvä esimerkki erityisesti toisen maailmansodan aikaisista ja sen jälkeisistä tapahtumista, puhumattakaan sen kiinnostavasta historiasta ennen 1900-lukua.

Perjantaina (4.11) pääsimme jälleen vierailemaan mahtavissa kohteissa. Aamupäivä starttasi yhdessä matkan ehdottomasti upeimmassa rakennuksessa - Parlamenttitalossa. Rakennuksesta oikein huokui ylellisyys ja mahtipontisuus. Siitä pystyi näkemään sen voiman ja vallan, mitä 1800-luvulla suurella Itävalta-Unkarilla oli. Rakennusta pommitettiin II MS aikana, mutta se on pystytty hienosti restauroimaan. Kaikki kellertävät yksityiskohdat kolme metriä lattiasta ylöspäin oli kultaa. 

Parlamentti-vierailun jälkeen suuntasimme kohti Suomen suurlähetystöä. Sinne oli sen verran kova kipuaminen ylöspäin vievää tietä  pitkin, että tuli jo ihan kuuma. Ympäristö oli todella hienostunutta, ja kaikkia upeita rakennuksia reunusti kookkaat aidat ja portit. Kun pääsimme vihdoin perille, odotti meitä kaksi suomalaista suurlähetystön työntekijää vastassa ja pääsimmekin puhumaan suomea. Tuntui oudolta sanoi tuntemattomalle “moi” eri maassa. Istuuduimme huoneeseen, jossa meille pidettiin esitelmä siitä, mitä suurlähetystössä tehdään sekä Unkarin tämänhetkisestä tilanteesta. Erityisesti mieleen jostakin syystä painui se, että Unkarissa opettajien palkat ovat huonoja, eikä opettajia tästä syystä paljoa ole tarjollakaan. Lisäksi Unkarissa koulunkäynti on kuulemma enemmän sitä, että opettajat sanovat ja oppilaat toistavat periaatteella käyvää.  Suomessa opettajien ja oppilaiden välille muodostuu helpommin dialogia, ja saadaan uusia näkökulmia ja ideoita. Täytyy kyllä todeta, että saa olla kiitollinen siitä, että koulua käy Suomessa. Edustuston päällikön sijainen Henna Knuuttila kertoi meille  työstään diplomaattina. Se oli hyvin mielenkiintoista. Diplomaatiksi voi kuulemma tulla hyvinkin monelta eri tieteen alalta.

Iltapäivällä vierailimme House of Terrorissa, jossa meidän ryhmämme piti esitelmän Nuoliristiliikkeestä. Se oli käytännössä unkarilainen fasistinen ja antisemitistinen puolue, joka nousi valtaan natsien tukemana vuonna 1944. 

Lauantaina (5..11) eli viimeisenä päivänä vierailimme  Unkarin kansallismuseossa. Ulkona oli hyisevän kylmä, mutta tunti pihalla kului nopeasti hauskan tekemisen parissa. Teimme ryhmissä mm. esityksen Unkarin kansallisrunosta, jossa eläydyttiin runon lauseisiin ja keksittiin niille eri liikkeet. 

Kävimme iltapäivällä vielä katsomassa kommunismin ajan patsaita ja otimme selfien Leninin kanssa.  Memento Parkista jatkettiin suoraan lentokentälle, jossa tehtiin vielä viimeiset shoppailut. Lento oli sopivasti vielä ajoissa. Yhtäkkiä olimmekin takaisin Suomessa, mikä harmitti, koska matka oli niin kiva ja ikimuistoinen.

Opintomatka Budapestiin oli innostava kokemus ja antoi ymmärrystä historian moninaisuudesta. Opiskelijat pääsivät haistamaan bunkkerisairaalan sisäilmaa, koskemaan vanhan juutalaisghetton muuria, kävelemään läpi Matiaksen kirkon, näkemään suodattamatonta kuvamateriaalia vainoista, kuulemaan nykypäivän Budapestin kaupungin ääniä ja kertomaan itse Unkaria koskevista aiheista muille kurssilaisille. 

Historia ei ylety ainoastaan siihen, mitä luokassa ehtii oppimaan. Historian läpikotainen tonkiminen on täysi mahdottomuus, mutta jonka tutkiminen on kuitenkin aina aikansa arvoista. Opintomatka auttoi avaamaan historian tapahtumia  käsinkosketeltavan lähelle. Se auttoi visualisoimaan tapahtumia ja eri aikakausia. Kurssi oli monipuolinen ja laaja kattaus sekä historiaa että nykyhetkeä. 

Budapestin varhaisin historia tutuksi

Ensimmäinen päivä kurssilla oli hyvin tapahtumarikas. Heti majoituttuamme suuntasimme ensimmäisille historiallisille kohteille. Oli todella kivaa, että käytimme paljon kaupungin hyvää julkista liikennettä, sillä siinä samalla näki kaupungin niitä osia ja alueita, joissa ei ehditty matkan aikana käymään. Matkan ensimmäinen kohde oli Budan linnavuori, jonne kapusimme Stöckl-portaita pitkin. Tutustuimme Matias Corvinuksen suihkulähteeseen ja saimme levähtää kuuntelemalla JP:n, Sarin ja Erikan selostusta auringonpaisteessa. Tämän jälkeen oli opiskelijoiden vuoro kertoa Unkarin renessanssista sekä kisailla Unkarin historian vaiheista.

Tämän jälkeen kävelimme hieman linna-alueella katolisen Matiaksenkirkon luo. Keskiaikainen kirkko on yksi Unkarin tunnetuimpia maamerkkejä. Kirkon kattoon ja seiniin oli maalattu hallitsijoita ja pyhimyksiä historian varrelta, ja kirkon lasimaalaukset olivat todella vaikuttavia.

Matiaksenkirkon jälkeen tutuistuimme Kalastajalinnakkeeseen, joka tarjosi matkan parhaimmat näköalat Pestiin; parlamenttitalo hehkui upeassa iltavalaistuksessaan joen toiselta puolelta.

Päivän saldo oli yli 19 000 askelta, mikä kertoo hyvin tapahtumantäyteisestä päivästä.

- Kornél ja Nelli

“Lempikohteita on vaikea valita, niin monessa paikassa kävimme, mutta erityisesti Budan linnavuori jäi mieleeni. Ensimmäisen päivän huuma paikan päälle laskeutumisesta sekä erityisen lämmin päivä toi täydellisen ilmapiirin nähtävyyksien ihailuun ja rakennuksien historiasta oppimiseen. Alunperin 1200-luvulla rakennettu, muun muassa vuorella sijaitseva valtava Budan palatsi sekä Matiaksen kirkko ovat sen jälkeen useasti rappioutuneet, muuttaneen tarkoitusperäänsä ja jälleenrakennettu.”

“Matiaksenkirkko aiheutti voimakkaan tunteen. Siinä kohtaan en ollut vielä ehtinyt “tottua” meitä ympäröivään kauneuteen. Kirkko oli koristeltu lattiasta ja kattoon. Sisään astuessa tirautin pari liikutuksen kyyneltä silkasta kauneuden yliannostuksesta.”

Kuolemaa ja kärsimystä kallion uumenissa

Budapest-matkan ensimmäisen päivän iltana saavuimme Rocky Nuclear Bunker Museumiin. Kyseessä on Budan linnan alla sijaitseviin luolaverkostoihin, joita oli käytetty jo pitkään arvotavaroiden piilopaikkana, rakennettu bunkkerisairaala, joka toimii nykyään museona.

Bunkkeri avautui vuonna 1944 keskellä toista maailmansotaa ja päätyi heti oikeaan käyttöön. Unkari oli koko toisen maailmansodan ajan liittoutunut Natsi-Saksan kanssa ja oli siten sodassa liittoutuneiden kanssa. Keväällä 1944 kuitenkin natsit syrjäyttivät Neuvostoliiton kanssa erillisrauhaa havitelleen diktaattori Miklos Horthyn ja miehittivät maan nostaen valtaan kansallissosialistisen Nuoliristi-puolueen Ferenc Szálasin. 

Sota oli kuitenkin loppumaisillaan ja Neuvostoliiton joukot vyöryivät idästä. Natsit eivät kuitenkaan suostuneet luopumaan Budapestista, vaan puolustivat sitä viimeiseen asti. Neuvostojoukot saartoivat kaupungin ja joutuivat valtaamaan kaupungin kortteli kerrallaan. Uhriluvut olivat valtavia.

Opaskierros alkoi toisen maailmansodan tapahtumilla. Kuljimme pitkin ahtaita käytäviä huoneesta toiseen. Oppaan kertoessa sairaalassa olleen moninkerroin enemmän potilaita kuin se oli suunniteltu asustamaan, klaustrofobia nousi todella pintaan.

Me saimme kävellä pitkin puhtaita tyhjiä käytäviä, mutta ajan hoitajien oli väistettävä lattialla makaavia haavoittuneita, jotka kantoivat ties mitä tauteja. Myös eri huoneissa olleet vahanuket elävöittivät menneitä; enimmäkseen pahassa, sillä leikkauspöytien potilaat eivät luoneet aihetta ihmetykseen vaan järkytykseen.

Bunkkeri toimi sotasairaalana. Liittoutuneiden edetessä kaupungissa bunkkerisairaala jäi lopulta ainoaksi natsien hallussa olleeksi sairaalaksi. Sairaala oli ääriään myöten täynnä haavoittuneita. Vuodepaikkoja ei ollut läheskään tarpeeksi ja lisäksi lääkkeistä ja ruoasta oli pulaa. Sodan loppuaikoina, kun kaupungin pääsairaala oli jo menetetty, jouduttiin ruoka tekemään bunkkerin pienessä keittiössä tuhansille potilaille. Ravintona toimi pääasiassa sodan runnomilta kaduilta hengen uhalla haetut hevosen raadot. Bunkkerisairaala kuului lopulta viimeisiin natsien hallitsemiin alueisiin koko Budapestissa.

Toisen maailmansodan osion jälkeen loikkasimme noin tusinan vuotta ajassa eteenpäin vuoteen 1956, kun unkarilaiset olivat nousseet vallankumoukseen Neuvostoliittoa vastaan. Myös tällöin sairaala oli käytössä ja siellä hoidettiin rinnakkain sulassa sovussa sekä kapinallisia että neuvostosotilaita samoissa huoneissa. Sairaalan panoksesta huolimatta vallankumous ei onnistunut ja Neuvostoliiton “vapauttajat” pysyivät vallan kahvassa. Sentään kommunistivaakuna saatiin maan lipusta pois.

Kansannousun jälkeen kierros pysyi yhä kylmän sodan tunnelmissa, kun opas kertoi sairaalan muuttamisesta pääasiassa bunkkerin tehtäviin. Meille esiteltiin paitsi varautumiskeinoja tuomiopäivän kellon viisarien osoittaessa keskiyötä, myös tällaisen tapahtuman seurauksia. Näimme muun muassa varjoja, jotka kuvastivat ydinräjähdyksen silmässä tuhoutuneita ihmisiä. Lisäksi saimme nähdä ydinpommin aiheuttaman säteilyn saastuttamille ihmisille rakennettuja suihkuja, hiustenleikkuupisteitä ja suojapukuja. 

Loppukierroksesta saimme järkyttyneinä katsella vielä Japaniin tehtyjen ydiniskujen hengissä selvinneiden uhrien tekemiä ydintuhoa esittäviä taideteoksia.

Kierros oli karulla tavalla valaiseva. Sodan julmuudet tuotiin hyvin esille ja niistä sai hyvän kuvan. Vaikka nuket eivät täydellisesti elävöittäneet sairaalaa, ne antoivat vieraille mahdollisuuden kuvitella sen verran mitä itse kestää ajatella.

- Akseli, Kosti ja Lauri M

Opin kenties eniten Unkarin roolista toisessa maailmansodassa. En ollut tajunnutkaan, kuinka paljon Unkarissa oli sodan uhreja. Tätä kaikkea ilmensi esimerkiksi vanha bunkkerisairaala, jossa vierailimme. Iskujen aikana sairaala oli niin ruuhkautunut, että potilaita hoidettiin välillä bunkkerin lattioilla ja vanhoja haavasiteitä käytettiin uudelleen, kun niiden käyttäjät parantuivat tai menehtyivät. 

- Katariina

Juutalaisten historian äärellä

Opintomatkamme toinen päivä alkoi vierailulla Holocaust Memorial Centerille, joka on rakennettu unkarilaisten holokaustin uhrien muistoksi Pávan synagogan yhteyteen. Kompleksi koostuu synagogan kellarissa olevasta näyttelyhallista, ja piha-alueelle sijoittuvasta suuresta muistoseinästä (engl. Memory Wall) sekä kadonneiden yhteisöjen tornista eng. Tower of Lost Communitie.

Synagoga rakennettiin 1920-luvulla ja kunnostettiin uudelleen 2000-luvulla. Synagogaa pidetään aitona muistopaikkana kaikille holokaustin juutalaisille uhreille. Pohjakerroksen lasipenkit muotokuvilla ja nimillä symboloivat tuhoutuneiden juutalaisten yhteisöjen jäseniä. 

Opastettu kierroksemme alkoi synagogan pihalta. Koko keskus oli täynnä symboliikkaa ja rakennustaiteelliset päätökset on selvästi tehty harkiten. Esimerkiksi pihalla olevat kuusi pylvästä muistavat kuusi miljoonaa holokaustin uhria. Pihan muistoseinillä on nähtävissä unkarilaisten holokaustin uhrien kaiverrettuja nimiä. Seinien yläosaan on jätetty tilaa niille uhreille, joiden henkilöllisyyttä ei tiedetä. Sisälle museoon pääsee tornin kautta, jonka seinillä oli lueteltuina niitä asutuksia, joissa juutalaisten yhteisöt ovat lakanneet olemasta vuoden 1944 karkotusten seurauksena. Lasiseinät muistavat kokonaisten juutalaisten yhteisöjen katoa. 

Keskuksessa toimivan museon näyttely kertoo holokaustin etenemisestä Unkarissa alkaen ensimmäisten juutalaisvastaisten lakien säätämisestä jo 1920-luvulla jatkuen unkarilaisten juutalaisten systemaattiseen tuhoamiseen 1944. Museo keskittyy erityisesti juutalaisiin, mutta mainitsee myös romanien, homoseksuaalien ja vammaisten syrjinnän ja murhat. Kierroksen aikana kävimme kronologisessa aikajärjestyksessä tapahtumia läpi ja opimme paljon uutta Unkarin juutalaisten historiasta sekä kulttuurista. Pysäyttävässä näyttelyssä keskityttiin lukujen ja tilastojen sijaan yksilöiden kokemuksiin ja tuntemuksiin, mikä vei sanattomaksi. Myös paikallisten sankareiden tarinoita kerrottiin. 

- Hanna, Carina ja Senja

“Itseeni suurimman vaikutuksen teki Holocaust museum. Kokemusta on aika vaikea kuvailla, koska se veti minut täysin sanattomaksi. Vaikka holokaustin hirveydet ovat hyvin minulla tiedossa, niin jokin tässä esityksessä vei sen uudelle tasolle. Kaikki järkyttävät kuvat museosta toivat yli 6 miljoonalle ihmisen sielut luokseni. Unkarin tapauksessa järkytys oli vielä suuri, koska kun Unkarin juutalaisia alettiin siirtää keskitysleireille, sota oli jo käytännössä hävitty. Se pistää miettimään, että kuinka suuri voi yksilöiden viha olla, jos vielä juuri ennen antautumista pitää saada viattomia hengiltä.”

Keltaisten tähtien kortteleissa suunnistaen

Käytyämme Holocaust Memorial Centerissä jatkoimme ryhmän kanssa matkaa Budapestin entisessä juutalaiskorttelissa. Siellä opettajamme olivat suunnitelleet meille SEPPO-suunnistuksen. Se tehtiin pienryhmissä, joihin olimme jakautuneet jo aikaisemmin. Suunnistuksessa oli kymmenen rastia, joista ensimmäinen oli sijoitettu Euroopan suurimman synagogan eteen. En ollut tiennyt, että se sijaitsee juuri Budapestissä. Jokaisella rastilla oli kysymys liittyen juutalaisiin Budapestissä ja Unkarissa varsinkin holokaustin aikaan.

Rasteilla oli myös kysymyksiä tietyistä henkilöistä. Itkupaju-muistomerkillä sijaitsevalla rastilla kysyttiin kysymyksiä Raoul Wallenbergiin liittyen. Wallenberg oli ruotsalainen diplomaatti, joka pelasti tuhansia juutalaisia Budapestissa vuonna 1944. Hän antoi juutalaisille suojapasseja ja mahdollisti pääsyn Ruotsiin turvaan. En esimerkiksi ollut kuullut hänestä ikinä, mutta nyt tiedän hänen historiastaan paljon enemmän kuin ennen kurssia. 

Suunnistus kesti noin puolitoista tuntia ja siinä ajassa ehdimme hyvin kävellä ympäri juutalaiskorttelia. Ympärillä näkyi paljon kauniita kauppoja ja kahviloita ja monilla talojen seinillä oli isoja seinämaalauksia, jotka olivat hyvin vaikuttavia. Koska suunnistukset tehtiin ryhmässä, niin opin myös paljon uusia faktoja ryhmäläisiltäni. Oli kiva, kun pystyi keskustelemaan aiheista suunnistaessa. Lopulta päädyimme viimeiselle rastille, joka oli Budapestin Musiikkiakatemian talo. Siellä vastasimme vielä viimeisiin kysymyksiin ja saimme loputkin kirjaimet ristikkoon, jota oli pitänyt täyttää suunnistuksen ajan. Meidän ryhmämme ei saanut ristikon sanaa oikein, mutta hauskaa silti oli ja paljon uutta opimme!

“Matkan avulla pystyin paremmin visualisoimaan historiaa ja tuomaan sen nykyhetkeen. Matka Budapestiin toi eri historian tapahtumat käsinkosketeltavan lähelle. Oli esimerkiksi mieleenpainuvaa kulkea juutalaiskortteleissa ja nähdä rakennusten seinissä daavidintähtiä. Siinä pääsi jotenkin lähemmäs juutalaisuutta ja juutalaisvainoja. Myös oppimisen kannalta hyviä ja hauskoja olivat eri skabat ja leikit, joita tehtiin ryhmissä. Niissä kertautui hyvin jo opittuja asioita, mutta niistä oppi myös uutta.” 

Sankareiden aukiolla

Torstaipäivän lopuksi suuntasimme kohti Sankareiden aukiota. Sankareiden aukio on juhlava aukio, jossa järjestetään Unkarin kansallisia juhlia. Aukion ympärillä oli hienoja rakennuksia, esimerkiksi Kuvataiteiden museon pääsisäänkäynti. Aukion keskellä olevan keskuspylvään huipulla on arkkienkeli Gabriel ja sen alla olevalla jalustalla on unkarilaisia johtajia, esimerkiksi Árpád (keskellä).

Tutustuttuamme keskuspylvääseen teimme ryhmäytymisleikkejä! Jokainen meistä oli ennen matkaa saanut jonkin merkittävän unkarilaisen henkilön omakseen. Teimme eräänlaisen esittelykierroksen, jossa jokaisen kuului ylistää itseään (eli siis omaa henkilöään) ja perustella, miten on ollut vaikuttava henkilö Unkarin historiassa. Tämän jälkeen meidän tuli jakautua eri puolille sen mukaan, ansaitsisiko oma henkilömme patsasta tänne Sankareiden aukiolle. Leikeissä oppi paljon lisää muiden saamista henkilöistä, sekä luonnollisesti samalla myös Unkarin historiasta.

Tämän jälkeen siirryimme katsomaan monumentin muita patsaita. Patsaita pylväiköissä oli yhteensä 14 merkittävästä unkarilaisesta. Näiden yläpuolella pylväikön päällä sijaitsi vielä neljä patsasta, jotka symboloivat esimerkiksi sotaa, rauhaa ja tietoa. 

Kuningas Tapani Pyhä vakiinnutti katolisen kirkon aseman Unkarissa. Pylväikössä ovat patsaat myös esimerkiksi kuningas Matias Corvinuksesta  ja neljästä transilvanialaisesta ruhtinaasta. Osan näistä patsaista tilalla oli ennen Habsburgien dynastian hallitsijoita, mutta ne on vaihdettu. Patsailla voidaan korostaa sitä, mitä osia historiasta tällä hetkellä arvostetaan. 

Sankareiden aukiolla on järjestetty myös merkittävien henkilöiden muistotilaisuuksia. Esimerkiksi Unkarin kansannousun aikaisen pääministerin Imre Nagyn uudelleenhautaus 1989 järjestettiin juuri Sankareiden aukiolla. Monumentti oli vaikuttava ja hyvin juhlava. Oli hienoa päästä näkemään se! 

“Erittäin mahtavaa oli se, että kun yhdistimme kuuluisuutemme eri matkakohteiden kanssa, koko kuva Unkarin historiasta kaasaantui hienosti. Jos minulta oltaisiin ennen tätä matkaa kysytte, kuka oli Lajos Kossuth, olisin todennäköisesti lapsellisesti tirskunut jotain koskenkorvasta. Matkan jälkeen nuo samat ajatukset eivät vaivaa minua, vaan tiedän kuinka Kossuth innoitti Unkaria itsenäistymään Itävallasta ja ansaitsi tällä kansallissankarin arvon, joka näkyy vielä tänäkin päivänä.”

“Erityisesti jokaiselle opiskelijalle jaetut historialliset hahmot ja joukkuekilpailut tehostivat oppimista, ja loivat siten mahtavaa ryhmähenkeä!”

Parlamenttitalon pyörteissä ja suurlähetystön syövereissä

Vuonna 1904 valmistunut Parlamenttitalo oli upeampi ja ylväämpi kuin osasimme odottaakaan. Itse taloon johti portaikko, joka oli päällystetty silkkisen punaisella matolla ja seinät oli koristeltu kullalla ja taiteella. Oikeaa kultaa oli käytetty vasta kolmen metrin korkeudessa ja sitä alempana seinät ja tolpat oli maalattu kullanvärisellä maalilla. Oppaamme kuitenkin vakuutteli, että luvassa olisi vielä jotain ihmeellisempää. Opas piti lupauksensa ja jokainen ryhmässämme meni miltei sanattomaksi saavuttuamme pääsaliin. 

Kenties mielenkiintoisin osio kierroksesta oli tarkoin varjeltu ja tuhansia vuosia vanha Unkarin Pyhä kruunu, joka on myös yksi Unkarin symboleista. Kruunun alkuperästä on monia eri teorioita, mutta se lienee valmistettu 1000-luvun puolessa välissä ja sillä on kruunattu Unkarin ensimmäinen kuningas Pyhä Tapani. Myös Unkarin valtion katsotaan syntyneen silloin. Kruunun päällä olevasta vinosta rististä on myös esitetty monia erilaisia teorioita. Moni uskoo sen olevan ilkivallan kohteena, toiset palvelusväen kömpelyyden jaloissa ja eräät Unkarin kuninkaan itse taittaneen ristin.

Parlamenttivierailun jälkeen jatkoimme matkaa kohti Suomen Budapestin suurlähetystöä, joka sijaitsi Budan korkeilla kukkuloilla. Vuonna 1988 valmistuneessa, arkkitehti Ilmo Valjakan suunnittelemassa suurlähetystössä meitä odotti lämmin vastaanotto, sillä heti eteisessä meille tarjottiin pientä purtavaa sekä mehua. Aulasta jatkoimme suurlähetystön kirjastoon, jossa meitä odotti varsin mielenkiintoinen ja antoisa esitys Suomen Budapestin-suurlähetystöstä, Suomen ja Unkarin välisistä väleistä ja Unkarin nykytilanteesta. Esityksen aikana saimme myös rikasta keskustelua aikaan kysymysten avulla, ja suurlähetystön työntekijät Essi, Henna ja Daniel osasivat kertoa meille Unkarin tilanteesta oikein asiantuntevasti.

Esityksen jälkeen pääsimme vielä suurlähettilään luvalla vierailemaan suurlähettilään virka-asunnossa. Residenssi on täynnä suomalaisia esineitä ja designia, aina Alvar Aallon huonekaluista upeisiin suomalaisiin taideteoksiin. Residenssin koko ja avaruus yllättivät meidät positiivisesti. Tilassa järjestetään kuulemma erilaisia tapahtumia, juhlia ja muita tilaisuuksia.

Pääsimme jopa suurlähetystön Instagramiin! https://www.instagram.com/p/CkimgwYIkpN/

Sekä vierailu Unkarin parlamenttitaloon että Suomen Budapestin-suurlähetystöön olivat kokemuksina opettavaisia ja mielenkiintoisia. Siinä missä parlamenttitalon opastus keskittyi enemmän rakennuksen ja Unkarin historiaan, kerrottiin suurlähetystössä enemmän nykytilanteesta ja tällä hetkellä ajankohtaisista asioista. Vierailut tukivatkin tässä toisiaan, eikä kumpikaan jättänyt kylmäksi!

“Pidin paljon vierailustamme Suomen suurlähetystöön. Oli mielenkiintoista kuulla suoraan diplomaatin suusta, millaista työ on. Lisäksi oli hyvä tietää, että diplomaatiksikin voi valmistua monelta eri tieteen alalta. “ - Inka

“Suurlähetystö taas kertoi hyvin maailman nykyhetkestä, poliittisista suhteista, arjesta ja työelämästä kaiken keskellä. Työntekijöiden hyvät esiintymistaidot saivat itsenikin innostumaan hieman heidän työstään, vaikka diplomaatin ura ei ole todennäköisin urapolku itselleni.” - Kosti

Terrorin talossa

Matkan kolmantena päivänä, perjantaina, vierailimme House of Terror -museossa. Tässä kidutusmuseossa, käsitellään unkarilaisten kokemaa terroria 1900-luvun diktatuurien alla. House of Terror eli Terror Háza  toimi toisen maailmansodan aikana unkarilaisen kansallissosialistisen Nuoliristipuolueen päämajana.  Sodan päätyttyä se oli Unkarin kansantasavallan salaisen poliisin AVH:n päämaja aina kommunismin vallan kaatumiseen 1989 saakka. Museo avattiin rakennuksessa 2002, Orbanin reilulla rahallisella tuella.

Nuoliristin ollessa vallassa rakennuksesta operoitiin Unkarin juutalaisten kansanmurhaa vuodesta 1944 alkaen. Nuoliristi myös hankkiutui eroon heitä vastustavista toisinajattelijoista. Kommunistien ottaessa vallan Unkarissa rakennusta ei hävitetty Nuoliristin mukana, vaan kommunistinen salainen poliisi AVH otti sen sellaisenaan heille käyttöön. Toimivaa systeemiä ei ollut syytä muuttaa, mutta sille annettiin uusi punainen maalipinta.

Vierailumme museoon alkoi sillä, että museon työntekijä tarkasti meiltä passimme. Tarkka syy ei oikein koskaan selvinnyt, muut dokumentit eivät ilmeisesti riittäneet todisteeksi siitä, että tosiaan olemme opiskelijaryhmä. Tämän lisäksi pitkä jonotus narikkaan loi heti sen tunnelman, jonka museo ehkä pyrkikin meille tarjoamaan. 

Kiertueemme aluksi tutustuimme Nuoliristiin. Kertasimme Nuolirististin toimintaa holokaustin toteuttamisessa Unkarissa sekä palasimme muihin sodan ajan kauheuksiin, joita maassa koettiin. Huoneesta jäi erityisesti mieleen seiniä koristavat Nuoliristin univormut sekä pöydän päässä oleva Ferenc Szalasia (Nuoliristin johtaja ja Unkarin pääministeri) kuvastava nukke. Siitä matkasimme tutustumaan Gulag-järjestelmään eli Neuvostoliiton vankileireihin, jonne päätyivät muun muassa sotavangit ja toisinajattelijat. Nuoliristin terrori päätyi esittelyssä “takinkääntöön”, jota kuvattiin kahdella eri järjestelmän univormulla. Unkarin fasistit hyppäsivät kommunistien puolelle ja Unkarin kansandemokratia alkoi 1949.

Tässä kohtaa on hyvä mainita, että ulkomaalaiselle isolle ryhmälle museo ei välttämättä pysty tarjoamaan täydellistä kokemusta. Museon näyttelyn sisäistämistä hankaloitti vahvasti englanninkielisten tekstien puute. Monet museossa esitetyt videot olivat tekstitetty, mutta seiniltä löytyvät selitykset näytteillä olevista esineistä ja kuvista löytyivät vain unkarin kielellä. Suuressa ryhmässä ei ole aina helpointa keskittyä jokaiseen asiaan. Museossa näimme monien ihmisten kulkevankin opastuskuulokkeiden kanssa läpi jokaisen huoneen. Aikataulumme oli myös hyvin tiukka, joten monessa kohtaa saatoimme “kiitää” huoneiden läpi, jolloin aina ei ollut aikaa sisäistää kaikkia huoneen asioita täydellisesti. 

Seuraavaksi lähdimme käsittelemään kommunistien harjoittamaa terroria. Videot ja näyttelyn esineet antoivat hyvää kuvaa salaisen poliisin toiminnasta. Puhelimia kuunneltiin, jokaisen nurkan takana väijyi agentteja eikä koskaan tiennyt kuka ihminen saattaisi kavaltaa sinut, jos puhuisit hallintoa vastaan tai osoittaisit muuten olevasi toisinajattelija. Tässä kohtaa törmäsimme myös todella vaikuttaviin näyttelyn osiin. Mieleemme painui erityisesti “ihrasta” rakennettu sokkelo, jossa kuvattiin maanviljelyn kollektivisointia Unkarissa sekä sanomalehtien ja oikeusasiakirjojen kuvilla vuorattu oikeussali, jossa opetettiin Unkarin kansannoususta 1956.

Museon kellari oli ehkä se kaikista hyytävin osuus, koska siellä olivat säilyneet valtiollisen poliisin pidätyssellit ja kuulusteluhuoneet.  Näimme lukuisia kidutusvälineitä, hirttopuita sekä erilaisiin tarkoituksiin kehitettyjä sellejä. Erityisesti hyvin pienen seisomasellin näkeminen sai olon heti aika karmeaksi. Opettajien johdolla kävimme läpi huoneiden tarkoituksia sekä tutustuimme tarkemmin vuoden 1956 kansannousun uhrien kohtaloon. 

Sebb, Public domain, via Wikimedia Commons https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/0d/Budapest-Terror_Museum.jpg

Terrorin talosta jäi vähän outo maku suuhun, joten päädyimme tekemään hieman lisää tutkimusta paikasta. Tämän kiinnostuksen herätti ehkä eniten rakennuksen aulassa isolla kirjaimilla merkitty edellä mainittu kiitos Unkarin pääministerille Viktor Orbanille. On ymmärrettävää, että valtiolta on saatu tukea tähän projektiin ja siksi kiitokset pitää osoittaa, mutta jokin siinä kuitenkin haiskahti. Museonjohtajaa on kritisoitu paljon niin unkarin- kuin englanninkielisessä mediassa holokaustin kiistäjänä. Museota on myös kritisoitu siitä, että se keskittyy pelkästään luomaan kuvaa, kuinka paljon unkarilaiset ovat olleet tämän terrorin uhreja. 

House of Terror oli hyvin mielenkiintoinen kokemus ja toimi hyvin opettavaisena kokemuksena Unkarissa tapahtuneeseen terroriin. Olisimme ehkä halunneet käydä esittelyn läpi hieman rauhallisemmin, mutta tiiviin aikataulun takia tämä kiirehtiminen oli täysin ymmärrettävissä. Mikäli Budapestiin matkaa, niin museota kannattaa harkita, jos pystyy sulattamaan taustalla tapahtuvat hieman kyseenalaiset asiat.

“ Unkarilla on rikas, monivaiheinen historia, johon liittyy hyvien aikojen lisäksi myös paljon tuskaa ja synkkyyttä. Mielestäni opintomatkan mielenkiintoisin vierailu oli House of Terror eli Terrorin talo, jonka näyttelyssä kerrottiin natsimielisen Nuoliristipuolueen ja kommunistien suorittamasta terrorista.”

“Terrorin talo kertoi Unkarin nykyhallinnon historiapolitiikasta, jossa omia hirmutekoja vähätellään kun taas vieraan vallan miehitys saa merkittävästi enemmän huomiota. Museoissa ilmenikin eräänlainen unkarilaisuuden ihannointi ja nuhteettomuus; Trianonin rauhan menetykset muistetaan yhä, ja kamppailu itsenäisyyden saavuttamiseen on ollut pitkä, mikä voinee selittää Bryssel-mainostaulujen runsauden ja teoreettisen vaikutuksen: Unkarin asioista päättävät unkarilaiset!”

"Kurssikertausta" Kansallismuseossa

Lauantaiaamuna nautittuamme viimeisen hotelliaamupalan ja luovutettuamme huoneet taapersimme Unkarin Kansallismuseon edustalle, missä vielä kerran oli opettavaisten leikkien aika. Tällä kertaa teimme kuvaelmia 1800-luvun nationalismin aikaan syntyneestä Unkarin kansallislaulusta. 

Tämän jälkeen astuimme sisään hulppeaan museorakennukseen, joka herätti kunnioitusta heti sisäänkäynnistä ja aulasta lähtien. Erityisesti prameat portaat ja ylväät pylväät jäivät mieleen. Taiteen lisäksi kansallismuseo sisältää esineitä ja historiaa yli 400 000 vuoden ajalta, mikä osoittaa, että isänmaallisuuteen ollaan todella haluttu Unkarissa satsata. Uutta tutkittavaa ja opittavaa oli siis paljon, mutta ajallisista syistä emme ihan jokaisen ruukun ja maalauksen luokse voineet pysähtyä.

Museossa keskityimme erityisesti meille etukäteen jaettuihin hahmoihin ja opimme lisää heidän merkityksestään Unkarin historiassa. Kuulimme myös esitelmät 1800-1900-luun taitteen “la belle epoquesta” ja unkarilaisesta nationalismista vuoden 1848 kautta. Niissä huoneissa, ja koko museossa korostui se, että Unkari oli varsinkin historiassa hyvin rikas maa. Tai oikeastaan hallitsijat olivat hyvin rikkaita ja valtiollisiin projekteihin laitettiin paljon rahaa. Itse museorakennus on myös ollut kallis valtion projekti. 

Kansallistunteen nostattamisessa museo on onnistunut hyvin. Vaikuttava arkkitehtuuri ja näyttelyaiheiden jokseenkin yksipuolinen käsittely edistivät kansallisromanttista vaikutelmaa, jossa historian suurmiehet näyttäytyivät vieläkin suurempina kuin museon seinille ripustetuissa maalauksissa. Vaikka kansallismuseo tarjosi tehokkaan ja kiinnostavan läpileikkauksen maan historiaan, kuvasi se Unkarin historiaa patrioottisin elkein. On hieman epäselvää, kuinka paljon Unkarin nykyinen hallinto kulttuurialaa ohjailee, mutta voi kaiketi olettaa, ettei museo täydelliseen objektiivisuuteen ylety. Valokuvaamista museossa rajoitettiin, mutta Otaniemen lukion opiskelijat onnistuivat - kiellosta tietämättöminä - vaivihkaa vangitsemaan muutaman otoksen museon sisätiloista.

“ Mielestäni mielenkiintoisin kohde oli Unkarin kansallismuseo, sillä se sisälsi kaikki matkan aikana opitut aikakaudet ja liitti ne yhteen. Museosta sai hyvän kokonaiskuvan Unkarin historiasta, sen vaiheista ja kehityksestä. ”

 

Kansandemokratian ajan patsaiden hautausmaalla

Viimeinen opintomatkan kohteemme lauantai-iltapäivällä oli Memento park -ulkomuseo, johon on koottu Unkarin kansantasavallan aikaisia patsaita. Siellä on muun muassa 1956 Unkarin kansannousussa kaadetun Stalinia esittäneen patsaan alkuperäinen alusta sekä sen päällä patsaasta jäljelle jääneet jalat. Museo sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä Budapestistä. Kovin moni paikallinen ei siellä käy, koska Unkarissa aikakautta ei muistella hyvällä. 

Puistossa käyskentelyn ja patsaiden historiasta keskustelemisen lisäksi pääsimme katsomaan säilyneitä videotallenteita joita käytettiin salaisen poliisin jäsenten koulutukseen kansantasavallan aikana, joita esitettiin puiston viereisessä rakennuksessa.

“Päräyttävin oppimiskokemukseni matkan aikana tapahtui kuitenkin vasta viimeisenä päivänä. Istuimme Memento parkin elokuvateatterissa katsomassa Unkarin kommunistisen salaisen poliisin 1960-luvun opetusvideota, jonka tarkoituksena oli opettaa agentteja keräämään tietoa kanssaihmisistään. Video tuntui melkeimpä satiirilta – niin absurdia oli katsoa huippunäyttelijän ottavan käsilaukkukamerallaan kuvia kansalaisten vapaa-ajan vietosta. Videon aihe tuntui sen verran vieraalta ja etäiseltä, että saattoimme jopa nauraa sille. Tässä hetkessä havahduin. Tämä kaikki on oikeasti tapahtunut vasta 60 vuotta sitten. Tämä vakoilu ja vainoharhaisuus on ollut osa ihmisten arkea. Yhtäkkiä asia ei naurattanutkaan enää. Havahdus syvensi näkemystäni historiasta siten, että se toi menneisyyden tapahtumia lähemmäksi minua.”

“Ehkä eniten opintomatkalla pidin kuitenkin Memento parkin patsaista. Vaikka puisto oli melko rosoinen ja yksinkertainen oli silti todella mielenkiintoista päästä näkemään suuren määrän katukuvasta pyyhittyä menneisyyden propagandaa samassa paikassa.”

Opiskelijoiden reflektointia Budapestin opintomatkasta

Matkan avulla pystyin paremmin visualisoimaan historiaa ja tuomaan sen nykyhetkeen. Matka Budapestiin toi eri historian tapahtumat käsinkosketeltavan lähelle. Oli esimerkiksi mieleenpainuvaa kulkea juutalaiskortteleissa ja nähdä rakennusten seinissä daavidintähtiä. Siinä pääsi jotenkin lähemmäs juutalaisuutta ja juutalaisvainoja. Myös oppimisen kannalta hyviä ja hauskoja olivat eri skabat ja leikit, joita tehtiin ryhmissä. Niissä kertautui hyvin jo opittuja asioita, mutta niistä oppi myös uutta. - Inka

Erityisesti jokaiselle opiskelijalle jaetut historialliset hahmot ja joukkuekilpailut tehostivat oppimista, ja loivat siten mahtavaa ryhmähenkeä! - Kaisa

Erittäin mahtavaa oli se, että kun yhdistimme etukäteen meille jaetut unkarilaiset kuuluisuutemme eri matkakohteiden kanssa, koko kuva Unkarin historiasta kasaantui hienosti. Jos minulta oltaisiin ennen tätä matkaa kysytte, kuka oli Lajos Kossuth, olisin todennäköisesti lapsellisesti tirskunut jotain koskenkorvasta. Matkan jälkeen nuo samat ajatukset eivät vaivaa minua, vaan tiedän kuinka Kossuth innoitti Unkaria itsenäistymään Itävallasta ja ansaitsi tällä kansallissankarin arvon, joka näkyy vielä tänäkin päivänä.  - Lauri R.

Opin miten historiapolitiikkaa hyödynnetään nyky-Unkarissa. Esimerkkejä tästä ovat vanhojen rakennuksien uudelleenrakentaminen betonista sekä Unkarin roolin vähättely toisessa maailmansodassa. - Peik

Oppimiskokemuksena matka ylitti täysin kaikki odotukset, vaikka osasinkin odottaa, että siitä tulee näin loistava. Matka oli taas yksi monista uusista tekijöistä ja syistä sille, miksi pidän historian opiskelusta niin paljon. - Vilma

Oppimisen kannalta opintomatka oli suuri menestys. En ole ikinä oppinut yhtä paljon historiaa näin tiiviissä ajassa.