Budapest-matkan ensimmäisen päivän iltana saavuimme Rocky Nuclear Bunker Museumiin. Kyseessä on Budan linnan alla sijaitseviin luolaverkostoihin, joita oli käytetty jo pitkään arvotavaroiden piilopaikkana, rakennettu bunkkerisairaala, joka toimii nykyään museona.
Bunkkeri avautui vuonna 1944 keskellä toista maailmansotaa ja päätyi heti oikeaan käyttöön. Unkari oli koko toisen maailmansodan ajan liittoutunut Natsi-Saksan kanssa ja oli siten sodassa liittoutuneiden kanssa. Keväällä 1944 kuitenkin natsit syrjäyttivät Neuvostoliiton kanssa erillisrauhaa havitelleen diktaattori Miklos Horthyn ja miehittivät maan nostaen valtaan kansallissosialistisen Nuoliristi-puolueen Ferenc Szálasin.
Sota oli kuitenkin loppumaisillaan ja Neuvostoliiton joukot vyöryivät idästä. Natsit eivät kuitenkaan suostuneet luopumaan Budapestista, vaan puolustivat sitä viimeiseen asti. Neuvostojoukot saartoivat kaupungin ja joutuivat valtaamaan kaupungin kortteli kerrallaan. Uhriluvut olivat valtavia.
Opaskierros alkoi toisen maailmansodan tapahtumilla. Kuljimme pitkin ahtaita käytäviä huoneesta toiseen. Oppaan kertoessa sairaalassa olleen moninkerroin enemmän potilaita kuin se oli suunniteltu asustamaan, klaustrofobia nousi todella pintaan.
Me saimme kävellä pitkin puhtaita tyhjiä käytäviä, mutta ajan hoitajien oli väistettävä lattialla makaavia haavoittuneita, jotka kantoivat ties mitä tauteja. Myös eri huoneissa olleet vahanuket elävöittivät menneitä; enimmäkseen pahassa, sillä leikkauspöytien potilaat eivät luoneet aihetta ihmetykseen vaan järkytykseen.
Bunkkeri toimi sotasairaalana. Liittoutuneiden edetessä kaupungissa bunkkerisairaala jäi lopulta ainoaksi natsien hallussa olleeksi sairaalaksi. Sairaala oli ääriään myöten täynnä haavoittuneita. Vuodepaikkoja ei ollut läheskään tarpeeksi ja lisäksi lääkkeistä ja ruoasta oli pulaa. Sodan loppuaikoina, kun kaupungin pääsairaala oli jo menetetty, jouduttiin ruoka tekemään bunkkerin pienessä keittiössä tuhansille potilaille. Ravintona toimi pääasiassa sodan runnomilta kaduilta hengen uhalla haetut hevosen raadot. Bunkkerisairaala kuului lopulta viimeisiin natsien hallitsemiin alueisiin koko Budapestissa.
Toisen maailmansodan osion jälkeen loikkasimme noin tusinan vuotta ajassa eteenpäin vuoteen 1956, kun unkarilaiset olivat nousseet vallankumoukseen Neuvostoliittoa vastaan. Myös tällöin sairaala oli käytössä ja siellä hoidettiin rinnakkain sulassa sovussa sekä kapinallisia että neuvostosotilaita samoissa huoneissa. Sairaalan panoksesta huolimatta vallankumous ei onnistunut ja Neuvostoliiton “vapauttajat” pysyivät vallan kahvassa. Sentään kommunistivaakuna saatiin maan lipusta pois.
Kansannousun jälkeen kierros pysyi yhä kylmän sodan tunnelmissa, kun opas kertoi sairaalan muuttamisesta pääasiassa bunkkerin tehtäviin. Meille esiteltiin paitsi varautumiskeinoja tuomiopäivän kellon viisarien osoittaessa keskiyötä, myös tällaisen tapahtuman seurauksia. Näimme muun muassa varjoja, jotka kuvastivat ydinräjähdyksen silmässä tuhoutuneita ihmisiä. Lisäksi saimme nähdä ydinpommin aiheuttaman säteilyn saastuttamille ihmisille rakennettuja suihkuja, hiustenleikkuupisteitä ja suojapukuja.
Loppukierroksesta saimme järkyttyneinä katsella vielä Japaniin tehtyjen ydiniskujen hengissä selvinneiden uhrien tekemiä ydintuhoa esittäviä taideteoksia.
Kierros oli karulla tavalla valaiseva. Sodan julmuudet tuotiin hyvin esille ja niistä sai hyvän kuvan. Vaikka nuket eivät täydellisesti elävöittäneet sairaalaa, ne antoivat vieraille mahdollisuuden kuvitella sen verran mitä itse kestää ajatella.
- Akseli, Kosti ja Lauri M
Opin kenties eniten Unkarin roolista toisessa maailmansodassa. En ollut tajunnutkaan, kuinka paljon Unkarissa oli sodan uhreja. Tätä kaikkea ilmensi esimerkiksi vanha bunkkerisairaala, jossa vierailimme. Iskujen aikana sairaala oli niin ruuhkautunut, että potilaita hoidettiin välillä bunkkerin lattioilla ja vanhoja haavasiteitä käytettiin uudelleen, kun niiden käyttäjät parantuivat tai menehtyivät.
- Katariina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti