"Pako Danzigista" - Seppo-suunnistus

" Tiistai iltana (10.10) ohjelmanamme oli SEPPO-suunnistus syksyisessä Gdanskin kaupungissa. Suunnistuksen aiheena oli Versaillsesin rauhansopimuksessa perustettu Danzigin-vapaakaupunki, ja ajanjakson päättyminen natsi-miehitykseen vuonna 1939.  Opimme paljon erityisesti natsi-miehityksen taustoista tapahtumista. Mieleenpainuvinta oli kuitenkin miehityksen aiheuttama kärsimys Danzigin siviileille ja juutalaisväestölle. Hitler vaati ennen täysimittaista hyökkäystään Puolaan, vapaakaupungin sekä sen saksalaisen väestön liittämistä kansallissosialistiseen Saksaan, yhdistäkseen Saksan eri osat “Puolan käytävän” kautta toisiinsa.

Suunnistuksemme alkoi kävelystä Gdanskin kuuluisalle Shakespearen teatterille, jonka paikalla sijaitsi aikoinaan kaupungin suuri synagoga. Vierailu veti hiljaiseksi: nykyään synagogasta on jäljellä enää vain pienoismalli teatterin ulkopuolella, natsihallinnon viranomaisten tuhottua sen täysin toukokuussa 1939. Meidän opiskelijoiden yleissivistystä testattiin muun muassa juutalaisuuteen liittyvän sanaston tuntemuksella.

Toinen mieleenpainuvista kohteista oli Gdanskin postitalo, jossa postitalon työntekijät puolustivat asemiaan natsien SS ja SA joukkoja vastaan lähes viidentoista tunnin ajan. Postitalon puolustamisesta on muodostunut kansallinen sankaritarina puolalaisesta vastarinnasta. Ryhmissä pääsimme pohtimaan videoilla paikalle pystytetyn muistomerkin symboliikkaa,  sekä sotarikoksia puolalaisen rock-musiikin säestämänä. 

Oman historian tärkeyttä puolalaisille havainnollistivat monumentin juureen lasketut kynttilät, sekä “Puola taistelee” graffiti postitalon seinässä. Koskettavinta olivat kuitenkin edelleen seinässä näkyvät luodinreijät.

Suunnistuksen aikana pääsimme tutustumaan myös vanhankaupungin upeaan arkkitehtuuriin, joka on sodan jälkeen jälleenrakennettu tuhkasta muistuttamaan alkuperäistä ilmettään. Onneksi historiallinen ulkomuoto on aikanaan päätetty restauroida myös jälkipolville. Nykypäivänä Gdanskissa vieraillessa on vaikea kuvitella Hitlerin marssineen joukkoineen samoilla kaduilla, jotka täyttyvät nykyään iloisista paikallisista sekä turisteista. Niinikään vanhasodanaikainen bunkkeri aivan hotellimme lähellä oli muutettu yökerhoksi, joka tosin oli vierailuhetkellämme suljettu. 

Lisäksi vierailimme Gdanskin rautatieaseman eteen pystytetyllä koskettavalla muistomerkillä holokaustia Britanniaan paenneista lapsista. Natsimiehityksen alkaessa yhteensä noin 130 lasta onnistui pakenemaan Danzigin kaupungista. Yksi heistä oli ilmeisesti myös muistomerkin tehnyt taiteilija. Juna-asemalta alkoi jo loppukiri kohti maalia. Tosin eksymisiltäkään ei suunnistuksen aikana vältytty.

Matkamme päättyi vanhankaupungin idylliselle pääkadulle, jossa vastassa olivat Halis ja JP. Kadulla vanhan kaupungintalon edessä sijaitsevä Neptunuksen suihkulähde on yksi kaupungin näyttävimmistä maamerkeistä. Suihkulähteen juurella pääsimme vielä pähkäilemään muuan rabbin lausumaa 1000 vuotta vanhaa arvoitusta, joka osoittautuikin väsyneille suunnistajille varsin haastavaksi.

Suunnistuksesta jäi käteen väsyneiden jalkojen lisäksi, mukava kierros syksyisessä Gdanskissa upean porukan kanssa. Vierailemalla historiallissa kohteissa pystyimme asettumaan menneisyyden ihmisten asemaan, ja näkemään kaupungin heidän silmiensä ja kokemustensa kautta. Natsihallinnon arvet ovat konkreettisesti läsnä nykyäänkin keskustan muistomerkkien kautta.  Matkalla ehdimme ryhmämme kanssa nauttia myös paikallisista herkuista ja aistia syysillan menoja. Suunnistus oli ihana, mutta opettavainen lopetus tiistain viralliselle ohjelmalle. " 

- Eeva ja Fanni

"Palattuamme Gdyniasta pääsimme koko porukalla tutustumaan vieläkin perusteellisemmin Gdanskin kaupungin katuihin SEPPO-pelin kautta. Tämä ei kuitenkaan ollut mikä tahansa tylsä säntäily kohteesta A kohteeseen B ja sieltä C:hen. Pääsimme eläytymään Danzigin vapaakaupungin asukkaiksi, jotka epätoivoisesti pyrkivät pelastamaan kaupungin juutalaisia sekä muita kansalaisia toisen maailmansodan uhan alla. 

Lähdimme kohti Victoria Schulea ja siellä vetosimme ytimekkäällä puheella saksalaiseen sotilaaseen ja taivuttelimme häntä vapauttamaan sinne kerätyt toisinajattelijat. Tämän tehtävän jälkeen autoimme synagogan luona muutamaa pakenevaa juutalaista keräämään tärkeimmät tavarat, kuten menoran ja kipan, matkatavaroihin mukaan, jotta he voisivat paeta natseilta ajoissa sekä selvitimme löytämämme passin omistajan Gdanskin kauniin rautatieaseman luona. Näiden etappien jälkeen tutkimme vielä vanhaa pommisuojaa, ghettoja sekä paljastimme muistomonumentin puheen kera. 

Lopuksi päädyimme takaisin Artuksen hoviin, missä Hitler piti puheen natsien vallattua Danzigin kaupungin. Kaiken kaikkiaan peli ylitti odotukseni helposti. Tarinaan oli hauskaa eläytyä ja puheita oli mukavaa suunnitella kivan porukan kanssa. Opin samalla paljon uutta kaupungin historiasta. Oli hieman epätodellista ajatella kaikkia tapahtumia, kun itse seisoi pommisuojan vieressä, joka oli muutettu yöklubiksi tai synagogan vieressä, joka onkin nykyään betoninen teatteri. Jos kaikki suunnistuspelit olisivat näin hauskoja tekisin niitä mielelläni useamminkin arkena koulussa. "

"Tiistai-iltapäivänä suunnistimme ympäri kaupunkia Seppo-suunnistuksen merkeissä. Pääsimme tutustumaan mm. kaupungin rautatieasemaan, postitaloon, teatteriin, jonka paikalla on ollut synagoga sekä Bar Bunkeriin. 

Suunnistaessa pääsimme eläytymään historiallisten henkilöiden rooliin, ja saimme suunnitella puheen postitalon monumentin avajaisiin, tulkita saksankielistä passia ja pohtia, mitä pelastaisimme tuhoutuvasta synagogasta. Illalla illalliselta palatessa löysimme Sarin ja JP:n katsomassa suunnittelemaamme puhetta, ja he kertoivat meille kaikkien ryhmien selviytyneen tehtävästä erinomaisesti. 

Aloitimme kierroksen synagogalta, josta jatkoimme rautatieasemalle. Rautatieasemalla suurimman haasteen tuotti passin tulkinta ja se, ettemme saaneet selvää saksan kielestä tai toisen maailmansodan aikaisesta kaunokirjoituksesta. Vaikka yritimme parhaamme passin tulkinnassa. Emme onnistuneet siinä tehtävässä. 

Matkalla rautatieasemalle näimme paikallisia kauppoja sekä kirpputoreja. Postitalon pihalla yritimme tulkita sen pihalle rakennettua muistomerkkiä ja sen perusteella suunnittelimme puheen, jonka aioimme pitää. Matkalla Postitalolta torille ihastelimme joen rannan hienoja maisemia ja rannasta löytyviä rakennuksia. Rakennustyön takia emme päässeet katsomaan kaikkia maisemia, mutta se ei haitannut. Google Mapsin takia osa ryhmästämme eksyi rantaan, mutta loppujen lopuksi kaikki löysivät torille. 

Torilla kohtasimme haasteen, kun opettajamme olivat kadonneet tapaamispaikalta. Kuitenkin hetken jälkeen löysimme heidät, ja saimme kuulla olevamme ensimmäinen ryhmä, joka oli selvinnyt suunnistuksesta. Jäimme juttelemaan tehtävistä torille, ja JP kertoi meidän seisovan paikassa, jossa Adolf Hitler oli pitänyt puheen toisen maailmansodan aikana. Katselimme myös ravintolaa, jossa Hitler kävi syömässä vierailunsa aikana. Emme kuitenkaan jääneet sinne illallistamaan"  

- Hilla