Maanantai aamupäivä "Gheton selviytyjät" - Seppo-suunnistus Varsovan ghetossa

Heräsimme 7.00 aamulla vaikeasti, mutta saimme raahattua itsemme aamupalalle. Kello 8.00 oli lähtö Varsovan ghettoon. Siellä suunnistimme ryhmissä ja pelasimme opettajien meille tekemää Seppo-peliä ja keräsimme eri rasteilta pisteitä. Pelin nimenä oli "Gheton selviytyjät".

Pelin kuluessa näimme monia pysäyttäviä muistomerkkejä ja teimme tehtäviä liittyen juutalaisten asemaan natsien sorron alla. Kävimme katsomassa muun muassa ghetossa sijainnutta lastensairaalaa, Pawiakin vankilaa ja Mila 18 -vastarintapesäkettä. Opimme tärkeistä kapinallistaistelijoista, kuten Mordecai Anielewiczistä, ja heidän motiiveistaan nousta aseellisesti saksalaisia vastaan Varsovan gheton kansannousussa vuonna 1943. Tärkeä kohde Sepossa oli myös Umschlagplatz eli tavara-asema, josta juutalaisten massakuljetukset kohti Treblinkan tuhoamisleiriä alkoivat.

Gheton tarina oli vaikuttava, sillä emme olleet aikaisemmin ymmärtäneet, millaisia olosuhteita gheton sisällä eläneet ihmiset joutuivat kohtaamaan. Päätimme syventyä enemmän tähän kauhistuttavaan, mutta tärkeään historialliseen aiheeseen ja teimme rastit kunnolla. Tehtävinä oli tuottaa videoita, puheita ja ratkaista erilaisia pulmia porukalla. "Oppainamme" pelissä olivat tekoälyllä tehdyt avattaret. Saimme päivän aikana useita tuhansia askelia ja aamun suunnistusta olisi voinut pitää myös liikuntatuntina. 

Opimme, että Varsovan ghetto oli yksi toisen maailmansodan ajan suurimmista juutalaisten suljetuista asuinalueista, jonka natsit perustivat Puolan miehitettyyn pääkaupunkiin Varsovaan vuonna 1940. Käsittämättömän pienelle alueelle ahtautui jopa 400 000 juutalaista. Gheton asukkaat eivät saaneet poistua alueelta, ja elämä siellä oli lähes mahdotonta – ruokaa oli niukasti, terveydenhoitoa ei käytännössä ollut, ja sairauksia levisi nopeasti.

Myöhemmin aamupäivällä kävimme Polinin museossa, joka on Puolan juutalaisten historian museo. Siellä meidän ryhmälle pidettiin nopea kierros museon näyttelyssä, joka kertoi tarinoita Varsovan ghetosta ja holokaustista. Opettajien antaman tehtävän ja oivaltavasti rakennettujen näyttelyiden avulla saimme ainutlaatuisen näkökulman Puolan juutalaisten elinolosuhteisiin ja -ympäristöön. Erilaiset kirjeet ja runot loivat kasvot museon seiniä koristaville uhrien nimille. Näyttely oli sykähdyttävä, mielenkiintoinen ja se onnistui koskettamaan henkilökohtaisella tasolla. Museossa oli myös muita näyttelyitä, jotka paneutuivat puolanjuutalaisten historian eri osa-alueisiin. Puola on juutalaisten historiassa merkittävä, koska siellä oli poikkeuksellisen avoimuuden vuoksi asunut huomattavan paljon juutalaisia muuten antisemitismin riivaamassa Euroopassa. Ohjaajamme piti meille silmiä avaavan luennon vuoden 1943 Varsovan gheton kansannoususta. Luento oli opettavainen, koska ohjaaja oli luonut siitä interaktiivisen – yleisön ja esittäjän välinen dialogi oli onnistunut. Luentoa visualisoi piirretty animaatioelokuva gheton kansannousun tapahtumista. 

Polinin museon on suunnitellut suomalaiset arkkitehdit Rainer Mahlamäki ja Ilmari Lahdelma ja sillä on sekä hyvin kaunis julkisivu että mielenkiintoinen sisusta, joka leikittelee valolla museon suuressa ja avoimessa aulassa. Meidän ryhmämme piti esitelmän museon arkkitehtuurista pihalla sijaitsevan gheton sankareiden muistomerkin juurella. Muistomerkki oli suurehko kivimonumentti. Sen tarkoituksena oli kunnioittaa holokaustin uhreja arvottamatta heidän erilaisia kuolemistapoja. Tämä kunnioitus näkyi muistomerkin kahdella eri puolella, josta toisella esitetään gheton ja sen kansannousun sankareita ja uhreja, ja toisella keskitysleireillä joukkoteloituksissa, kaasukammioissa tai pakkotyössä kuolleita. Esityksen jälkeen lähdimme bussilla hotellille rentoutumaan.

Jalo, Iivari ja Karl-Anton