HI08 Kaupunkihistorian kurssi Varsovassa 5.10 - 8.10. 2025

Lokakuussa 2025 Otaniemen lukion Kaupunkihistorian kurssin (HI08) 24 opiskelijaa + kaksi opettajaa matkasivat neljän päivän ajaksi Varsovaan opiskelemaan Varsovan kaupungin, Puolan ja koko Euroopan historiaa. Opintomatkan teemat oli valittu tukemaan muita lukion historian ja yhteiskuntaopin opintoja.  

Opiskelijat ovat kirjoittaneet  tekstit Varsovan opintomatkan aikana oppimansa, kokemansa ja näkemänsä perusteella ryhmissä.

Oheisena opintomatkamme ohjelma:

Sunnuntai 5.10.

5:30 kokoontuminen lentokentällä

Lento: Helsinki-Varsova klo 7.30-8.10 AY 1141

Majoittuminen: Hotel Campanile Warsaw https://varsovie.campanile.com/en-us/

Kaupunkikävely Varsovan vanhassa kaupungissa: arkkitehtuuria ja historiaa

Varsovan kuninkaanlinna https://www.zamek-krolewski.pl/en/witamy

Lounas

Kaupunkikävely jatkuu ja tutustumme Varsovan keskeisiin kulttuurikohteisiin

noin 17:00 on omaa aikaa illalliseen ajanvietteeseen

22:00 Pää tyynyyn

Maanantaina 6.10.

8:15 Lähtö hotellilta

9:00 Vierailu Suomen suurlähetystössä https://finlandabroad.fi/web/pol/etusivu 

11:00 Varsovan kulttuuri- ja tiedepalatsi https://pkin.pl/en/home/ 

Lounas

13:30  “Gheton selviytyjät” - suunnistuspeli Varsovan gheton historiaan SEPPO-mobiilisovelluksella

17:00 omaa aikaa illalliseen

22:00 “Dobranoc, śpij dobrze”

Tiistai 7.10.

Kokopäivän retki Lubliniin

8:00 Lähtö bussilla Lubliniin (Huom! lähtöaika)

10:00 Vierailu Ośrodek "Brama Grodzka — Teatr NN" -keskuksessa https://teatrnn.pl/en/

• Workshop about the life in the shtetl (in English language)

13:00 Lounas ravintola "U Szewca":ssa

14:00 Vierailu Majdanekin keskitysleirissä https://www.majdanek.eu/en

17:00 Bussilla Varsovaan

n. klo 19 omaa aikaa illalliseen

22:00 Pää tyynyyn

Keskiviikko 8.10.

8:30 Kylmä sota ja Puola kansandemokratiana- vierailu Mokotówin vankilamuseossa 

12.30 Lounas

14:00 Varsovan kansannousu 1944 - Varsovan kansannousun muistomerkki https://walkingwarsaw.com/attraction/warsaw-uprising-monument/ 

16:00 Lähtö hotellilta lentokentälle

Paluulento  Varsova-Helsinki klo 19.10-21.50 AY 1146

Tärkeät päivämäärät:

1) Lyhyt alkutapaaminen ja järjestäytyminen tiistaina 19.8 klo 14.30-14.50 luokassa 3240

2) Kaikille pakollinen etukäteisluento maanantaina 29.9 klo 12 - 14.15 luokassa 3240

Puolan historian lyhyt oppimäärä

Sunnuntain aamupäivä - ensimmäiset hetket Varsovassa ja Kuninkaanlinna

 

Aamu alkoi todella aikaisin, mutta olimme kaikki kasassa noin 5:30, kuten piti. Tunnelma lentokentällä oli aika klassinen: väsyneet naamat, mutta hyvä fiilis. Kaikki odottivat reissua, vaikka osa näytti siltä kuin olisi vielä unessa. Turvatarkastuksen jälkeen käytiin kahvilla, joka i oli ehdoton pelastus siihen aikaan aamusta. Lento meni nopeasti ja mukavasti. Saavuttiin Varsovaan noin 8:10 paikallista aikaa, ja sää oli yllättävän lämmin ja aurinkoinen. Enne varsinaista ohjelmaa meillä oli aikaa etsiä pientä aamupalaa. Se osoittautui haastavaksi, koska sunnuntai aamuna monet paikoista olivat vielä kiinni.

Lähdimme raitiovaunulla kohti Varsovan vanhaa kaupunkia (Stare Miasto), joka perustettiin jo 1200-luvulla. Pysähdyimme katsomaan isoa 3D-karttaa, joka esitti miltä Varsovan keskusta näyttää nykyään. Vanhakaupunki tuhoutui lähes kokonaan vuoden 1944 Varsovan kansannousun aikana, kun natsit pommittivat kaupungin lähes maan tasalle. Uudelleenrakennus alkoi heti sodan jälkeen 1945 - 1953 ja vanha kaupunki rakennettiin uudelleen vanhojen valokuvien ja piirrosten perusteella. UNESCO nimesi alueen maailmanperintökohteeksi vuonna 1980. 

Perillä käytiin Varsovan kuninkaanlinnassa, joka rakennettiin alun perin 1300-luvulla Masovian herttuoiden asuinlinnaksi ja laajennettiin 1500–1600-luvuilla Puolan kuninkaiden ja parlamentin (Sejmin) käyttöön. Se toimi hallitsijoiden virallisena residenssinä ja valtiollisten juhlien paikkana. Myös linna tuhottiin täysin vuonna 1944, mutta rakennettiin uudelleen 1971–1984.

         

Aluksi lipuissa oli pientä säätöä ja vartijat olivat aika tiukkoja, mutta lopulta päästiin sisään. Takit narikkaan ja kierros alkoi. Linna oli oikeasti upea kultaa, kristallikruunuja ja valtavia maalauksia joka puolella. Esillä oli Puolan kuninkaiden muotokuvia, kuten Sigismund III Vaasa ja Stanislaw August Poniatowski, sekä Jan Matejkon kuuluisia maalauksia kuten "Rejtan - Puolan romahdus" ja "Vuoden 1791 perustuslaki". Kierroksen aikana osa meistä piti esityksiä historiallisista henkilöistä, jotka meille oli annettu ennen matkaan.

                 

Kierroksen jälkeen alkoi vapaa lounastauko, jolloin suunnistimme pieneen viihtyisään ravintolaan syömään kunnon pihvit. Ruoka oli erinomaista ja paikka todella tunnelmallinen, täydellinen hetki hengähtää ennen iltapäivän ohjelmaa.

Joonatan, Niilo, Ilari

Sunnuntain iltapäivä - kaupunkikävely Varsovan vanhassa kaupungissa

Kun jokainen oli onnistuneesti palannut takaisin lounaalta, pääsimme aloittamaan iltapäivän ohjelman. Ensin meillä oli luvassa vierailu vanhan kaupungin Pyhän Johanneksen katedraaliin. Se rakennettiin ensimmäisen kerran 1300-luvulla, mikä tekee siitä yhden Varsovan vanhimman kirkon. Siellä on esimerkiksi kruunattu kuninkaat ja kuninkaalliset. Aloitimme vierailun opiskelijaesityksellä katolisen kirkon asemasta Puolassa ja siitä, miten se on näkynyt historiassa. Puola on ollut jo pitkään hyvin katolinen maa ja kirkon asema on pysynyt vahvana monien koettelemusten, kuten kommunisminkin alaisena. Tämän jälkeen siirryimme ihailemaan kirkkoa sisältäpäin. Vaikka katedraalissa on katoliseen tapaan paljon koristeita, niin silti se tuntui hyvin uudelta. Näinhän tietenkin myös oli, sillä se rakennettiin uudelleen Varsovan pommitusten jälkeen. Muutenkin kirkkoa on uudistettu ja jälleenrakennettu moneen otteeseen. 

Sisään astuttua sai kuitenkin huokailla ihmetyksestä, kun näki kaiken sen hienon taiteen, mitä seinille oli saatu aikaiseksi. Ensiksi istuuduimme kirkon penkeille ja opettajat kertoivat meille tietoiskun kirkosta ja sen historiasta. Opimme muun muassa, että kirkon alle on haudattu monia puolalaisia merkkihenkilöitä. Tietoiskun jälkeen kiersimme katedraalia ympäri ihaillen sen patsaita, taidetta ja ylipäätään sen tunnelmaa. Kun pääsimme jatkamaan matkaa, kävimme vielä katsomassa kirkon ulkoseinässä olevaa koloa, johon on laitettu esille toisessa maailmansodassa saksalaisilta jäänyt tankin ketju muistoksi kauheuksista, mitä he suorittivat. 

Ennen kuin lähdimme vanhasta kaupungista kohti uusia seikkailuja, kävimme vielä keskeisellä paikalla eli tietenkin torilla. Torit ovat yksiä tunnetuimpia keskiaikaisen kaupungin merkkejä, joilla järjestettiin esim. erilaisia markkinoita. Puolaksi markkinoita kutsuttiin rynek-nimellä. Torilla saimme vielä kuulla opettavaisen opiskelijaesityksen Varsovasta keskiajalla ja miten keskiaikaisuus näkyy vanhassa kaupungissa eli Stare Miastossa. Tuntomerkkejä löytyi paljon, kuten juuri tori, joen rantaan rakentaminen ja asemakaavaton rakentaminen. Kun olimme saaneet ihailtua vanhan kaupungin loppuun asti, lähdimme käppäilemään kohti kaupungin toisia osia.

                 

Kirkon jälkeen sunnuntai iltapäivällä saatiin ensimmäisen kerran kokea sitä osaa matkasta, mitä tulisi pysymään vakiona ihan viimeiseen päivään asti. Päästiin nimittäin, pelkästään opettajien tai oppaiden kuuntelemisen sijasta, toimimaan itse oppaina! Matkaryhmä oli sen verran suuri (24 opiskelijaa), ettei yksittäisten oppilaiden tai ryhmien tarvinnut tutkia kattavaa Puolan historiaa, vaan esittelyryhmät saattoivat kertoa esimerkiksi Varsovan kaupungin keskiaikaisista juurista tai toisen maailmansodan tuhoista. Kiertelimme ympäri kaupunkia esitellen henkilöitämme parlamentilla, presidentinlinnalla. 

 ˍ

Lopulta asetuimme Pilsudskin aukiolle. Ensiksi pelasimme nopean nimien opetteluleikin, sillä monet olivat vielä uusia kasvoja toisilleen. Tämän jälkeen meidät jaettiin Varsova-kisailun ryhmiin, joiden nimet olivat; pahat, rumat, kauniit, rohkeat ja hyvät. Jakojen jälkeen pääsimme pelaamaan ensimmäistä joukkueiden välistä Varsova-kisaa. Siinä ryhmä eteni eteenpäin aina kun tiedettiin kenen vallan alaisena Puola oli ja millainen hallintomuoto vallitsi tiettynä vuosilukuna (Neuvostoliitto, Saksa, demokratia jne). Kisa oli tietenkin tiukka sekä hikinen ja siitä suoriuduttiin kunnialla. Sen jälkeen vapaa-aika olikin kaikin puolin ansaittu!

Leikkien jälkeen meillä alkoi ensimmäinen vapaa-aika, jolloin mentiin syömään pienempien porukoiden kesken. Meidän kaveriporukkamme löysi tiensä meksikolaiseen ravintolaan. Siellä oli hyvää ruokaa, vaikka Tomaksen keittiön jämäruoka Tamale yllätti. Ruuan jälkeen tuli myös vastaan karu totuus siitä, että sunnuntaisin ei oikein shoppailuja voinut suorittaa, sillä katolilaisen tavan mukaan kaupat eivät olleet auki. Loppuilta menikin siis kierrellessä kaupungilla ja etenkin Zabkoissa eli R-kioskin tapaisissa kaupoissa piipahtaen! 

 

Kaiken kaikkiaan, sunnuntain iltapäivä oli aamun vähän uuvuttavan aikaisesta herätyksestä huolimatta mahtava aloitus Puolan reissuun!

 

- Esther, Nella ja Tomas

Maanantain aamupäivä - vierailu Suomen suurlähetystössä ja Stalinin hampaalla

Toinen päivä alkoi perinteisellä hotelliaamiaisella, jonne sai mennä omaan tahtiin. Aamiaiselta jäi erityisesti mieleen kasvisshotit ja makoisat kroisantit. Aamiaisen jälkeen kello 8:00 kiirehdimme julkisen liikenteen ratikoilla kohti Suomen suurlähetystöä. Ehdimme helposti oikeaan ratikkaan ja niinpä meille jäikin runsaasti aikaa ennen pääsyä sisään suurlähetystöön. Ehdimme siis leikkiä tovin. Opettajiemme keksimä leikki tosin oli aika kaukana päiväkodissa totutuista leikeistä. Meille oli jaettu ennen matkaa Puolan historiaan olennaisesti liittyvät henkilöt. Järjestimme tyypit ensin aikajanalle syntymävuoden mukaan, ja sitten sen mukaan, ajattelimmeko henkilön olleen hyvä vai paha ihminen. Leikittyämme hetken pääsimme vihdoin sisään suurlähetystöön. Ennen sisäänpääsyä opettajat varoittivat meitä tiukista turvatoimista, mutta pääsimme suuremmitta ongelmitta sisään.

Suurlähetystössä ryhmä ohjattiin eteisaulasta seuraavaan huoneeseen istumaan. Kun olimme asettuneet paikoillemme, edustuston päällikön sijainen Kirsi Lipponen esitteli itsensä. Seuraavaksi Lipponen kertoi suurlähetystöstä ja suurlähetystötyöstä käyttäen itseään esimerkkinä. Tätä seurasi keskustelua Suomen ja Puolan suhteista sekä Puolan sisä- ja turvallisuuspolitiikasta. Lipponen vaikutti hieman huolestuneelta Puolan seuraavan 10 vuoden kehityksestä, koska hän spekuloi kansalliskonservatiivisen Laki ja Oikeus -puolueen paluun vaikutuksia. Puolue on aiemmin esimerkiksi heikentänyt oikeusvaltiota ja vastustanut Euroopan Unionia. Lipposen esityksen jälkeen opiskelijat saivat kysyä vapaasti kysymyksiä, joten saimme kuulla juuri itseämme kiinnostavista aiheista. Kyselimme muun muassa Ukrainan tilanteesta ja Puolan tuesta Ukrainalle, joista Lipponen puhui asiantuntevasti. Pitkän mutta antoisan tuokion tullessa loppuunsa saimme vielä kahvia ja keksejä.

Suurlähetystövierailun jälkeen suuntasimme kohti “Stalinin hammasta”, eli Kulttuurin ja tieteen palatsia, jonka Neuvostoliitto lahjoitti Puolalle vuonna 1955. Rakennus on massiivinen ja korkea kompleksi, jonka näkeminen oli ehdottomasti vaikuttava kokemus. Saavuttuamme lähelle kohdetta, saimme tehtäväksemme muodostaa patsaita ryhmässä. Jokaiselle ryhmälle annettiin paperilappu, jossa oli jokin lause tai virke joka viittasi itäblokkiin ideologisesti. Saadusta lapusta tuli muodostaa ihmispatsas, joka oli mahdollisimman arvattavissa ja jonka tyylisuunnassa oli havaittavissa sosialistisen realismin piirteitä. Suunnittelun jälkeen toteutimme tämän niin, että jokainen ryhmä tuli vuorollaan esittämään oman patsaansa ja muut ryhmät vuorollaan arvasivat mitä patsas edustaa. Oikeista vastauksista sai pisteitä omalle ryhmälleen samaan tapaan kuin muistakin matkan osakilpailuista. 

Tämän leikin jälkeen pääsimme nousemaan hissillä Stalinin hampaan huipulle. Sieltä oli loistavat näkyvät Varsovan kaupunkiin ja etenkin kaupungin keskustan pilvenpiirtäjäkortteleihin. Niitä ihailimme pitkän tovin. Kun koki, että on nähnyt riitävästi, sai itsenäisesti poistua rakennuksesta, jota seurasi noin kaksi tuntia vapaa-aikaa käydä syömässä ja esimerkiksi aivan vieressä sijaitsevassa ostoskeskuksessa shoppailemassa.

- Eeli, Miro ja Aaro

Maanantain iltapäivä - “Gheton selviytyjät” - suunnistuspeli Varsovan gheton historiaan

Päivän jatkeeksi Suomen suurlähetystön vierailun ja kulttuuri- ja tieteen palatsin käynnin jälkeen seuraavana ohjelmassa oli osallistua “Gheton selviytyjät”- nimiseen Seppo- suunnistuspeliin pienissä ryhmissä. Keräsimme pelin pisteitä käymällä eri kohteissa ja tekemällä niihin liittyviä tehtäviä. 

Kuten Seppo-pelin nimestä voi mahdollisesti päätellä, mobiilipelissä käsitelty aihe oli toisen maailmansodan aikaisen gheton tapahtumat Varsovassa. Mitä pidempään pelasimme, sitä enemmän opimme, miten juutalaisia kohdeltiin natsivallan aikana. Kävimme monilla eri pisteillä tekemässä tehtäviä, kuten gheton muurilla, Pawiakin vankilassa ja Mila 18:ssa. Mila 18 oli Varsovan ghetossa sijainnut osoite, joka oli siellä tapahtuneen kansannousun keskeinen paikka: “Toukokuun 8. päivänä 1943 Varsovan geton kapinan johtaja Mordechai Anielewicz kuoli sotilaana yhdessä Juutalaisen taistelujärjestön johdon ja useiden kymmenien vastarintataistelijoiden kanssa, taistellen saksalaisia maahantunkeutujia vastaan”

Aloitimme suunnistuksen gheton muurilla ja näimme kartan, jossa näytettiin ghettoalueen koko. Vaikka alue olikin suuri, se ei ollut tarpeeksi suuri kaikille alueen asukkaille. Juutalaiset joutuivat asumaan äärimmäisen ahtaasti ja epähygieenisissä oloissa, he kärsivät nälänhädästä, ja asuinpaikoissa ei ollut juoksevaa vettä tai viemäröintiä. Juutalaiset eroteltiin käsivarsinauhoilla, eivätkä he saaneet poistua gheton alueelta.

Jokaisen rastin alussa katsoimme tekoälyllä tehdyn videon, jossa kerrottiin kyseisellä paikalla olevista tapahtumista ja sen jälkeen meidän tehdä jokin toiminnallinen ja eläytymistä vaativa tehtävä. Esimerkiksi ensimmäisellä rastilla piti tehdä videohaastattelu pienestäpojasta, joka salakuljetti tavaraa gheton ulkopuolelta sisälle ghettoon. Muita suunnistustehtäviä olivat esimerkiksi videon kuvaaminen, puheen tekeminen Varsovan gheton kansannousuun 1943 liittyen ja muistokirjoituksen laatiminen Erityisen vaikuttava kohde oli Umschlagplatz, tavara-asema, josta juutalaiset vietiin keskitys-ja tuhoamisleireille.

Suunnistus päättyi Puolan juutalaisen historian museon (POLIN) eteen, jossa kuuntelimme opiskelijoiden esityksiä esimerkiksi pianisti Władysław Szpilmanista, POLIN:in museosta ja holokaustin muistamisesta. Opiskelijaesitysten jälkeen meillä oli loppupäivä vapaa-aikaa.

Harmillisesti ainoa kerta, kun koko matkallamme satoi, sattui olemaan juuri suunnistuksen aikana. Märästä säästä huolimatta suunnistus oli hauska sekä erittäin tehokas tapa oppia Varsovan ghetosta. Toiminnallisissa tehtävissä oppi hurjasti uutta ja tärkeät asiat jäivät hyvin mieleen.

- Tessa, Sofia ja Frida

Tiistain aamupäivä - Lublin holokaustin keskuksena

Aloitimme tiistain aikaisella herätyksellä, sillä lähtö hotellilta oli jo kello 8:00. Päivän suunnitelmana oli tehdä koko päivän kestävä retki Lubliniin. Runsaan aamiaisen jälkeen aloitimme kahden tunnin pituisen bussimatkan, jonka aikana oli vielä mahdollista levätä. Sää oli aamulla sateinen Varsovassa, mutta perillä paistoi aurinko. Bussimatkan aikana saimme kuulla päivän ohjelmasta sekä aikatauluista ja meille annettiin pieni alustus kohteestamme sekä museokierroksen ja työpajan ohjaajasta. Matka Lubliniin sujui leppoisasti, eikä aikainen herätys tuntunut liian pahalta. Perille saavuttuamme näimme ohimennen parkkipaikan läheisyydessä suuren linnan, josta saimme kuulla lisää museokierroksen aikana. 

 

Lublinissa vierailukohteemme oli Brama Grodzka -kulttuurikeskus. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi, ja saimme hetken levähtää sekä nauttia kahvia ja keksejä ennen tutustumista kulttuurikeskukseen. Brama Grodzka ei ollut tavanomainen museo, jossa tavallisesti tulee käytä. Se oli myös tutkimuskeskus, jonka tarkoituksena on kerätä tietoa Lublinin juutalaisista. Usein kun puhumme juutalaisuudesta ja etenkin holokaustista kerromme historian numeroiden kautta. Se antaa meille mahdollisuuden ymmärtää tapahtumien suhde kokoa. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että holokaustin uhreja ovat myös oikeat ihmiset, joilla oli oma identiteetti ja elämä. Juuri tätä museo pyrkii tuomaan esille. Näyttelyyn oli kerätty erilaisia valokuvia, joihin oli tallentunut getossa asuvia juutalaisia. Oppaamme Tal Schwartz kertoi, että valokuvakokoelma on myös heidän suurin mysteerinsä. He onnistuivat löytämään lähes 3000 negatiivia, mutta valokuvien ottajaa ei edelleenkään olla tiedossa. Kuvien lisäksi näyttelyssä oli myös hyvin paljon kansioita. Yksi jokaista asunutta juutalaista kohden. Kun tutkijat saavat tietää jotakin uusia yksityiskohtia, tieto lisätään sen henkilön kansioon. Vaikka kansioita oli paljon, niiden sisältö erosi kuitenkin merkittävästi. Joissakin saattoi olla paljonkin tietoa, toiset oli puolestaan jääneet tyhjiksi tiedon puutteesta. 

Yksi mieleenpainuvin tarina, joita opas kertoi meille, oli kertomus pienestä pojasta. Hänestä löytyy paljon kuvia ja kuvien perusteella hänellä näytti olevan hyvin mukava lapsuus. Valitettavasti kuvakokoelma loppuu lyhyeen, sillä poika joutui valitettavasti holokaustin uhriksi. Kuitenkin tällaisten kulttuurikeskusten ansiosta hänenkin tarinansa on kaikkien kuultavissa ja nähtävissä.

Vaikka tutkijat keskittyvät paljolti itse juutalaisiin kierroksen lopussa oli osio kaikille niille, jotka auttoivat piilottelemaan tai suojelemaan juutalaisia. Yhteensä tällaisia ihmisiä tiedetään olleen noin 250. Se on paljon, koska he tekivät näin oman henkensä uhalla. Toisaalta oppaan mukaan Lublinissa asui tuohon aikaan noin 43000 juutalaista. Suhteutettuna juutalaisten määrään 250 ei vaikuta kovinkaan suurelta määrältä.

 

Koko museokierros oli hyvin opettavainen. Emme ainoastaan oppineet juutalaisista ihmisryhmänä vaan pääsimme tutustumaan lähempää yksittäisiin henkilöihin. Myös museossa olevien kansioiden määrä antoi perspektiiviä juutalaisten määrästä. Opimme myös, että kulttuurikeskuksen tekemä työ ei ole koskaan valmista. Aina on mahdollisuus tehdä uusia löytöjä tai ymmärtää lisää juutalaisten arjesta.

Tunteita herättävää kulttuurikeskuskierrosta seurasi pieni tauko, jossa keskustelimme keskenämme kierroksen mieleenpainuvimmista hetkistä. Pian oli kuitenkin kevyemmän ohjelman aika, nimittäin seuraavaksi saimme osallistua työpajaan. Workshop about the life in the shtetl -nimisessä työpajassa jatkettiin englannin kielellä, mikä ei kuitenkaan tuottanut meille haastetta. Kyseessä oli interaktiivinen työpaja, jossa tutustuttiin arkeen shtetlissä, joka on yleisnimi pääosin juutalaisväestöstä koostuvalle kaupungille. Kaupunkien ashkenasijuutalainen väestö puhui pääosin jiddisiä, jota saimme kuulla työpajan aikana.

 

Muodostimme ringin, ja oppaamme Tal antoi käsiimme eri elämänvaiheita symboloivia kuvalappuja. Symboleihin kuuluivat mm. yeshiva, eli juutalainen uskonnollinen koulu sekä bar mitzvah. Tehtävänä oli muodostaa 1900-luvulle tyypillisen shtetlissä asuvan perheen elämänkaari. Joukostamme valikoitui pariskunta ja aloimme oppaan kertomuksen mukaan vuorottain järjestäytyä oikeaan järjestykseen aloittaen pariskunnan avioitumisesta, jota seurasi perheen perustaminen ja sen tuomat elämänvaiheet, kuten riitit ja opinnot. Pohdimme aina yhdessä seuraavaa vaihetta elämässä ja mikä symboli sitä kuvaisi, minkä jälkeen Tal kertoi lisää symbolin merkityksestä juutalaisessa kulttuurissa sekä sen nimestä ja alkuperästä. 

Työpajaan kuului paljon uuden oppimista sekä yhteisiä naurun hetkiä. Lopuksi JP ja Sari antoivat oppaalle lahjaksi Suomesta tuodun Otaniemen lukio -kassin sekä perinteisen suomalaisen lahjan, eli Fazerin Sinisen. Lähdimme kulttuurikeskuksesta hyvin mielin ravintolaan, jossa koko porukka lounasti.

 

- Minna, Ugne, Saara

Tiistain iltapäivä - Majdanekin keskitys- ja tuhoamisleiri

 

Tiistai-iltapäivänä yhteisen lounaan jälkeen lähdimme bussilla kohti Majdanekin keskitysleiriä. Leirin nimi “Majdanek” juontaa juurensa Majdan Tatarski -nimisestä Lublinin lähellä olevasta kylästä. Itse leiri sijaitsee vain noin 20 minuutin ajomatkan päässä Lublinin vanhasta kaupungista, joten matka oli lyhyt.

 

 
 

Saavuttuamme Majdanekiin kaikkien katseet suuntasivat bussin ikkunoista ulos. Ensimmäisenä kiinnitimme huomion alueen hiljaisuuteen ja siihen, miten lähellä se sijaitsee muuta kaupunkia. Tyhjyyden tunne johtui pääosin siitä, että suurin osa rakennuksista ovat tuhoutuneet. Nousimme ripeästi pois bussista ja lähdimme kävelemään kohti porttien läheisyydessä olevaa sisääntuloa. 

 

Majdanek syntyi, kun Heinrich Himmler käski vuonna 1941 perustaa keskitysleirin 50 000 vangille. Rakennustyö 270 hehtaarin alueella alkoi samana vuonna ja sen suorittivat puolanjuutalaiset ja neuvostoliittolaiset sotavangit. Vuosina 1941–1944 sinne tuotiin lisää vankeja yli 50 eri kansallisuudesta: muun muassa puolalaisia, ukrainalaisia, venäläisiä, ranskalaisia, belgialaisia ja valkovenäläisiä. Suuri alue oli jaettu kuuteen vankikenttään, jotka erotettiin piikkilanka-aidoilla ja vahtitorneilla. Suurimassa osassa kentissä sijaitsi pitkiä puutaloja, joita käytettiin muun muassa pesutiloina, majoitustiloina, pakkotyötiloina, varastotiloina, ruumiiden käsittelytiloina sekä hallintotiloina. Osa leirille tuoduista murhattiin heti, mutta vahvimmat vangit säästettiin orjiksi. Arvioiden mukaan noin 150 000 ihmistä kulki leirin läpi ja noin 80 000 murhattiin siellä. Osa vangeista saattoi siis jatkaa eteenpäin muille leireille, joissa suurin osa heistä menehtyi. Vain noin 250 vankia onnistui pakenemaan Majdanekista.

Majdanekin leiri oli yksi ainoista keskitysleireistä, joka säilyi lähes kokonaisena. 3. marraskuuta vuonna 1943 tapahtui yksi suurimmista operaatioista koko holokaustin aikana. Operaatio Erntefestin aikana surmattiin kahden päivän aikana noin 42 000 juutalaista. Uhrit poltettiin kuopissa ja krematoriossa. Tämän jälkeen leiri käytännössä lopetti toimintansa. 

Kesällä 1944 puna-armeija eteni nopeasti kohtu Puolaa. Natsit eivät ehtineet tuhota koko leiriä ennen heidän saapumistaan, sillä se sijaitsi niin lähellä Lublinin keskustaa. Kun puna-armeija pääsi Majdanekiin, siellä oli vielä paljon todisteita, kuten ruumiita, muistoesineitä, dokumentteja sekä toimiva krematorio. 

Tänä päivänä Majdanekin leiri toimii museona, ja rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan kunnostettuina. Kaikkia alkuperäisiä rakennuksia ei kuitenkaan ole säilytetty. Esimerkiksi suurin osa vankien parakeista tuhottiin toisen maailmansodan lopussa vuonna 1944 tai sodan jälkeisinä vuosina. Leiri koostui kuudesta vankien asuinalueesta, joista nykyään vain yhdessä on rakennuksia. Vankien parakkeja on jäljellä noin 20, vaikka alun perin rakennuksia oli jopa 200. Saksalaiset tuhosivat rakennuksia jonkin verran ennen Lublinista vetäytymistä, sillä he halusivat tuhota mahdollisia todisteita siellä tapahtuneista kamaluuksista. Myöhemmin rakennuksia purettiin niiden huonon kunnon vuoksi, mutta osa haluttiin säästää näyttönä keskitysleiristä sekä vankien asuinoloista. 

Englanninkielinen oppaamme kierroksella oli erittäin taitava ja perehtynyt Majdanekin historiaan. Kävelimme paljon, mutta opimme jokaisella askeleella lisää. Kierroksemme alkoi vaikuttavalta “Monument to Struggle and Martyrdom” muistomerkiltä, joka on pystytetty vuonna 1969 Majdanekin uhrien muistoksi. Oppaan johdolla kiersimme leirin keskeiset alueet: tuhoamisleirin kaasukammiot, vankien työpaikat ja asuinrakennukset. Vaikka suurin osa rakennuksista ovat tuhoutuneet, saimme silti selkeän ja pysäyttävän käsityksen leirin historiasta ja siellä koetuista kauhuista. Kierros päättyi Mausoleumiin, muistomerkkiin, joka sijaitsee kunnian ja muiston tien päässä. Mausoleumi muistuttaa vanhaa slaavilaista uurnaa, ja sen sisälle on sijoitettu Majdanekin uhrien tuhkat. Mausoleumiin oli henkisesti vaikea lopettaa opastus surun ja raskauden tunteen takia. JP piti oppaalle kiitospuheen ja pian lähdimme palaamaan bussilla kohti Varsovaa.

 

Bussimatka takaisin Varsovaan kesti Lublinista noin pari tuntia. Vietimme matkan keskustellen yhdessä päivän kokemuksista, ja osa käytti hetken hyväkseen torkkuakseen. Moni oli väsynyt pitkän päivän jälkeen. Saavuttuamme Varsovaan bussi jätti meidät hotellin eteen ja loppuilta oli vapaa. Meillä oli siis aikaa shoppailla ja käydä syömässä illallista. 

Matkasta jäi mieleen paljon. Opimme valtavasti uutta ja merkityksellistä, mutta saimme myös viettää arvokasta aikaa ystävien kanssa. Intensiivikurssilla oli paljon opittavaa, se tarjosi sekä tietoa että mahdollisuuden tutustua paikkoihin, joihin emme muuten olisi ehkä itse päässeet. Vapaa-aikaakin löytyi opiskelun keskeltä. Kokonaisuudessaan matka oli unohtumaton kokemus, jota voimme lämpimästi suositella kaikille historian ja yhteiskuntaopin kirjoittajille.

 

Kiitos,

Liana, Aicha ja Aava