Tiistain iltapäivä - Majdanekin keskitys- ja tuhoamisleiri

 

Tiistai-iltapäivänä yhteisen lounaan jälkeen lähdimme bussilla kohti Majdanekin keskitysleiriä. Leirin nimi “Majdanek” juontaa juurensa Majdan Tatarski -nimisestä Lublinin lähellä olevasta kylästä. Itse leiri sijaitsee vain noin 20 minuutin ajomatkan päässä Lublinin vanhasta kaupungista, joten matka oli lyhyt.

 

 
 

Saavuttuamme Majdanekiin kaikkien katseet suuntasivat bussin ikkunoista ulos. Ensimmäisenä kiinnitimme huomion alueen hiljaisuuteen ja siihen, miten lähellä se sijaitsee muuta kaupunkia. Tyhjyyden tunne johtui pääosin siitä, että suurin osa rakennuksista ovat tuhoutuneet. Nousimme ripeästi pois bussista ja lähdimme kävelemään kohti porttien läheisyydessä olevaa sisääntuloa. 

 

Majdanek syntyi, kun Heinrich Himmler käski vuonna 1941 perustaa keskitysleirin 50 000 vangille. Rakennustyö 270 hehtaarin alueella alkoi samana vuonna ja sen suorittivat puolanjuutalaiset ja neuvostoliittolaiset sotavangit. Vuosina 1941–1944 sinne tuotiin lisää vankeja yli 50 eri kansallisuudesta: muun muassa puolalaisia, ukrainalaisia, venäläisiä, ranskalaisia, belgialaisia ja valkovenäläisiä. Suuri alue oli jaettu kuuteen vankikenttään, jotka erotettiin piikkilanka-aidoilla ja vahtitorneilla. Suurimassa osassa kentissä sijaitsi pitkiä puutaloja, joita käytettiin muun muassa pesutiloina, majoitustiloina, pakkotyötiloina, varastotiloina, ruumiiden käsittelytiloina sekä hallintotiloina. Osa leirille tuoduista murhattiin heti, mutta vahvimmat vangit säästettiin orjiksi. Arvioiden mukaan noin 150 000 ihmistä kulki leirin läpi ja noin 80 000 murhattiin siellä. Osa vangeista saattoi siis jatkaa eteenpäin muille leireille, joissa suurin osa heistä menehtyi. Vain noin 250 vankia onnistui pakenemaan Majdanekista.

Majdanekin leiri oli yksi ainoista keskitysleireistä, joka säilyi lähes kokonaisena. 3. marraskuuta vuonna 1943 tapahtui yksi suurimmista operaatioista koko holokaustin aikana. Operaatio Erntefestin aikana surmattiin kahden päivän aikana noin 42 000 juutalaista. Uhrit poltettiin kuopissa ja krematoriossa. Tämän jälkeen leiri käytännössä lopetti toimintansa. 

Kesällä 1944 puna-armeija eteni nopeasti kohtu Puolaa. Natsit eivät ehtineet tuhota koko leiriä ennen heidän saapumistaan, sillä se sijaitsi niin lähellä Lublinin keskustaa. Kun puna-armeija pääsi Majdanekiin, siellä oli vielä paljon todisteita, kuten ruumiita, muistoesineitä, dokumentteja sekä toimiva krematorio. 

Tänä päivänä Majdanekin leiri toimii museona, ja rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan kunnostettuina. Kaikkia alkuperäisiä rakennuksia ei kuitenkaan ole säilytetty. Esimerkiksi suurin osa vankien parakeista tuhottiin toisen maailmansodan lopussa vuonna 1944 tai sodan jälkeisinä vuosina. Leiri koostui kuudesta vankien asuinalueesta, joista nykyään vain yhdessä on rakennuksia. Vankien parakkeja on jäljellä noin 20, vaikka alun perin rakennuksia oli jopa 200. Saksalaiset tuhosivat rakennuksia jonkin verran ennen Lublinista vetäytymistä, sillä he halusivat tuhota mahdollisia todisteita siellä tapahtuneista kamaluuksista. Myöhemmin rakennuksia purettiin niiden huonon kunnon vuoksi, mutta osa haluttiin säästää näyttönä keskitysleiristä sekä vankien asuinoloista. 

Englanninkielinen oppaamme kierroksella oli erittäin taitava ja perehtynyt Majdanekin historiaan. Kävelimme paljon, mutta opimme jokaisella askeleella lisää. Kierroksemme alkoi vaikuttavalta “Monument to Struggle and Martyrdom” muistomerkiltä, joka on pystytetty vuonna 1969 Majdanekin uhrien muistoksi. Oppaan johdolla kiersimme leirin keskeiset alueet: tuhoamisleirin kaasukammiot, vankien työpaikat ja asuinrakennukset. Vaikka suurin osa rakennuksista ovat tuhoutuneet, saimme silti selkeän ja pysäyttävän käsityksen leirin historiasta ja siellä koetuista kauhuista. Kierros päättyi Mausoleumiin, muistomerkkiin, joka sijaitsee kunnian ja muiston tien päässä. Mausoleumi muistuttaa vanhaa slaavilaista uurnaa, ja sen sisälle on sijoitettu Majdanekin uhrien tuhkat. Mausoleumiin oli henkisesti vaikea lopettaa opastus surun ja raskauden tunteen takia. JP piti oppaalle kiitospuheen ja pian lähdimme palaamaan bussilla kohti Varsovaa.

 

Bussimatka takaisin Varsovaan kesti Lublinista noin pari tuntia. Vietimme matkan keskustellen yhdessä päivän kokemuksista, ja osa käytti hetken hyväkseen torkkuakseen. Moni oli väsynyt pitkän päivän jälkeen. Saavuttuamme Varsovaan bussi jätti meidät hotellin eteen ja loppuilta oli vapaa. Meillä oli siis aikaa shoppailla ja käydä syömässä illallista. 

Matkasta jäi mieleen paljon. Opimme valtavasti uutta ja merkityksellistä, mutta saimme myös viettää arvokasta aikaa ystävien kanssa. Intensiivikurssilla oli paljon opittavaa, se tarjosi sekä tietoa että mahdollisuuden tutustua paikkoihin, joihin emme muuten olisi ehkä itse päässeet. Vapaa-aikaakin löytyi opiskelun keskeltä. Kokonaisuudessaan matka oli unohtumaton kokemus, jota voimme lämpimästi suositella kaikille historian ja yhteiskuntaopin kirjoittajille.

 

Kiitos,

Liana, Aicha ja Aava