Historian ymmärrystä oppikirjojen ulkopuolelta

Matka Krakovaan suoriutui mukavasti, lennoissa ei ollut häikkää ja kohteisiin päästiin ajoissa ja ongelmitta. Hostelli oli hieman hankala, mutta palveli tarkoitustaan. Ryhmä, jonka kanssa mentiin, oli myös mukava. Olin ryhmän ainoa abiturientti, joten ryhmä oli kuitenkin ja on edelleenkin erittäin vieras minulle.


Itse kaupunki oli mahtava, Krakovassa löytyi monen eri aikakauden rakennuksia. Rakennuksia löytyi keskiajan romaanisesta tyylistä neuvostoajan stalinismiin asti. Jopa samoilla alueilla löytyi monenlaisia tyylejä. Esimerkiksi Wawelin linnassa oli renessanssia, gotiikkaa, aikaista barokkia kaikki sekoitettuna keskenään. Tyylisuunnista näki, miten kauan linna on ollut siinä.


Nowa Hutan neuvostoarkkitehtuuri oli erityisen miellyttävää katsottavaa, ei siinä mielessä, että tämä olisi esteettisesti miellyttävää, mutta enemmänkin kummallisuudessaan miellyttävä. Arkkitehtuurinen muutos vanhasta Krakovasta oli huikea ja niin stereotyyppinen stalinistinen työläisten utopia oli surrealistinen nähtävyys. Kaikki oli juuri kuin kuvittelin. Kokonainen kaupunki vanhaa Tapiolaa. Nowa Hutan maanalaiset suojat olivat ihan yhtälailla stereotyyppisiä. Aavemaiset pitkät käytävät ja suojan tarvikkeet olivat kuin suoraan kylmän sodan aikaisesta videopelistä.



Auschwitzissa käynti oli hämmästyttävä. Siellä oltiin samassa paikassa, missä yli miljoona ihmistä oltiin murhattu lyhyessä ajassa. Paikasta oltiin näennäisesti tehty aika turistiystävällinen, siellä oli oppaat jotka vei ihmisiä paikasta toiseen ja siellä ei ollut paljon graafista kuvastoa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että paikka ei olisi ollenkaan vaikuttava. Se oli. Lukemattomien ihmisten leikatut hiukset ja krematoriossa käynti olivat suorastaan aavemaisia kokemuksia, ja nämä herättivät minussa vahvoja tunteita.


Matkalla opin itsestäni yllättävän seikan. Luulin aina ennen, etten lähtisi mukaan aktiviteetteihin, jos mukaan lähtevä ryhmä ei olisi minulle mielekäs. Opin, että osaan sopeutua epämukaviin tilanteisiin ja pitää hauskaa ryhmän kanssa, vaikka ryhmä ei olisikaan minun mieleeni. Minut pakotettiin tilanteeseen, missä minun piti tulla toimeen ihmisryhmässä, josta en pidä ja tämä päätyi onnistumiseen.


Opin myös paljon Puolan sekä Euroopan historiasta. En ollut aikaisemmin arvostanut Euroopan historian uskomatonta syvyyttä, ja aina olettanut, että tiesin kaiken tarpeellisen. Olinhan käynyt kaikki lukion historian ja yhteiskuntaopin valtakunnalliset kurssit. Oppimalla Puolan historiaa syvällisesti, opin liittämään historiallisia tapahtumia yhteen ja historian tiedostani syntyi historian ymmärrystä. Näin aloin huomaamaan oman historiantuntemukseni ylivertaisuusvinoumaa.


Krakovan matka myös antoi minulle käsityksen asioiden paikkansa pitävyyksistä. Olen aina esimerkiksi tiennyt, että Neuvostoliitto on ollut olemassa, ja olen tiennyt sen historiasta ja vaikutuksista, mutta en ollut ikinä tuntenut Neuvostoliiton vaikutusta. Tämä muuttui, kun menin Nowa Hutaan. Olin nyt paikan päällä stalinistisessa utopiakaupungissa. Minulla oli opettajat, opas ja Solidaarisuus-liikkeen esitelmä mukana. Yhtäkkiä tunsin sen, että Neuvostoliitto oli oikeasti ollut olemassa, ja mieleni pystyi paremmin käsittämään sen vaikutukset maailmalle. Tämä oli eräänlainen valaiseva kokemus. Tästä syystä opintomatkat voittavat kirjasta lukemisen ja videoiden katsomisen. Syntyy paljon parempi käsitys asioista. Tästä syystä haluan kannustaa opiskelijoita käymään opintomatkoilla. Opintomatkat antavat käsityksen aiheisiin, käsityksen, joka ei löydy oppikirjasta.
- Aaro