Lauantaiaamuna nautittuamme viimeisen hotelliaamupalan ja luovutettuamme huoneet taapersimme Unkarin Kansallismuseon edustalle, missä vielä kerran oli opettavaisten leikkien aika. Tällä kertaa teimme kuvaelmia 1800-luvun nationalismin aikaan syntyneestä Unkarin kansallislaulusta.
Museossa keskityimme erityisesti meille etukäteen jaettuihin hahmoihin ja opimme lisää heidän merkityksestään Unkarin historiassa. Kuulimme myös esitelmät 1800-1900-luun taitteen “la belle epoquesta” ja unkarilaisesta nationalismista vuoden 1848 kautta. Niissä huoneissa, ja koko museossa korostui se, että Unkari oli varsinkin historiassa hyvin rikas maa. Tai oikeastaan hallitsijat olivat hyvin rikkaita ja valtiollisiin projekteihin laitettiin paljon rahaa. Itse museorakennus on myös ollut kallis valtion projekti.
Kansallistunteen nostattamisessa museo on onnistunut hyvin. Vaikuttava arkkitehtuuri ja näyttelyaiheiden jokseenkin yksipuolinen käsittely edistivät kansallisromanttista vaikutelmaa, jossa historian suurmiehet näyttäytyivät vieläkin suurempina kuin museon seinille ripustetuissa maalauksissa. Vaikka kansallismuseo tarjosi tehokkaan ja kiinnostavan läpileikkauksen maan historiaan, kuvasi se Unkarin historiaa patrioottisin elkein. On hieman epäselvää, kuinka paljon Unkarin nykyinen hallinto kulttuurialaa ohjailee, mutta voi kaiketi olettaa, ettei museo täydelliseen objektiivisuuteen ylety. Valokuvaamista museossa rajoitettiin, mutta Otaniemen lukion opiskelijat onnistuivat - kiellosta tietämättöminä - vaivihkaa vangitsemaan muutaman otoksen museon sisätiloista.
“ Mielestäni mielenkiintoisin kohde oli Unkarin kansallismuseo, sillä se sisälsi kaikki matkan aikana opitut aikakaudet ja liitti ne yhteen. Museosta sai hyvän kokonaiskuvan Unkarin historiasta, sen vaiheista ja kehityksestä. ”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti