Terrorin talossa

Matkan kolmantena päivänä, perjantaina, vierailimme House of Terror -museossa. Tässä kidutusmuseossa, käsitellään unkarilaisten kokemaa terroria 1900-luvun diktatuurien alla. House of Terror eli Terror Háza  toimi toisen maailmansodan aikana unkarilaisen kansallissosialistisen Nuoliristipuolueen päämajana.  Sodan päätyttyä se oli Unkarin kansantasavallan salaisen poliisin AVH:n päämaja aina kommunismin vallan kaatumiseen 1989 saakka. Museo avattiin rakennuksessa 2002, Orbanin reilulla rahallisella tuella.

Nuoliristin ollessa vallassa rakennuksesta operoitiin Unkarin juutalaisten kansanmurhaa vuodesta 1944 alkaen. Nuoliristi myös hankkiutui eroon heitä vastustavista toisinajattelijoista. Kommunistien ottaessa vallan Unkarissa rakennusta ei hävitetty Nuoliristin mukana, vaan kommunistinen salainen poliisi AVH otti sen sellaisenaan heille käyttöön. Toimivaa systeemiä ei ollut syytä muuttaa, mutta sille annettiin uusi punainen maalipinta.

Vierailumme museoon alkoi sillä, että museon työntekijä tarkasti meiltä passimme. Tarkka syy ei oikein koskaan selvinnyt, muut dokumentit eivät ilmeisesti riittäneet todisteeksi siitä, että tosiaan olemme opiskelijaryhmä. Tämän lisäksi pitkä jonotus narikkaan loi heti sen tunnelman, jonka museo ehkä pyrkikin meille tarjoamaan. 

Kiertueemme aluksi tutustuimme Nuoliristiin. Kertasimme Nuolirististin toimintaa holokaustin toteuttamisessa Unkarissa sekä palasimme muihin sodan ajan kauheuksiin, joita maassa koettiin. Huoneesta jäi erityisesti mieleen seiniä koristavat Nuoliristin univormut sekä pöydän päässä oleva Ferenc Szalasia (Nuoliristin johtaja ja Unkarin pääministeri) kuvastava nukke. Siitä matkasimme tutustumaan Gulag-järjestelmään eli Neuvostoliiton vankileireihin, jonne päätyivät muun muassa sotavangit ja toisinajattelijat. Nuoliristin terrori päätyi esittelyssä “takinkääntöön”, jota kuvattiin kahdella eri järjestelmän univormulla. Unkarin fasistit hyppäsivät kommunistien puolelle ja Unkarin kansandemokratia alkoi 1949.

Tässä kohtaa on hyvä mainita, että ulkomaalaiselle isolle ryhmälle museo ei välttämättä pysty tarjoamaan täydellistä kokemusta. Museon näyttelyn sisäistämistä hankaloitti vahvasti englanninkielisten tekstien puute. Monet museossa esitetyt videot olivat tekstitetty, mutta seiniltä löytyvät selitykset näytteillä olevista esineistä ja kuvista löytyivät vain unkarin kielellä. Suuressa ryhmässä ei ole aina helpointa keskittyä jokaiseen asiaan. Museossa näimme monien ihmisten kulkevankin opastuskuulokkeiden kanssa läpi jokaisen huoneen. Aikataulumme oli myös hyvin tiukka, joten monessa kohtaa saatoimme “kiitää” huoneiden läpi, jolloin aina ei ollut aikaa sisäistää kaikkia huoneen asioita täydellisesti. 

Seuraavaksi lähdimme käsittelemään kommunistien harjoittamaa terroria. Videot ja näyttelyn esineet antoivat hyvää kuvaa salaisen poliisin toiminnasta. Puhelimia kuunneltiin, jokaisen nurkan takana väijyi agentteja eikä koskaan tiennyt kuka ihminen saattaisi kavaltaa sinut, jos puhuisit hallintoa vastaan tai osoittaisit muuten olevasi toisinajattelija. Tässä kohtaa törmäsimme myös todella vaikuttaviin näyttelyn osiin. Mieleemme painui erityisesti “ihrasta” rakennettu sokkelo, jossa kuvattiin maanviljelyn kollektivisointia Unkarissa sekä sanomalehtien ja oikeusasiakirjojen kuvilla vuorattu oikeussali, jossa opetettiin Unkarin kansannoususta 1956.

Museon kellari oli ehkä se kaikista hyytävin osuus, koska siellä olivat säilyneet valtiollisen poliisin pidätyssellit ja kuulusteluhuoneet.  Näimme lukuisia kidutusvälineitä, hirttopuita sekä erilaisiin tarkoituksiin kehitettyjä sellejä. Erityisesti hyvin pienen seisomasellin näkeminen sai olon heti aika karmeaksi. Opettajien johdolla kävimme läpi huoneiden tarkoituksia sekä tutustuimme tarkemmin vuoden 1956 kansannousun uhrien kohtaloon. 

Sebb, Public domain, via Wikimedia Commons https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/0/0d/Budapest-Terror_Museum.jpg

Terrorin talosta jäi vähän outo maku suuhun, joten päädyimme tekemään hieman lisää tutkimusta paikasta. Tämän kiinnostuksen herätti ehkä eniten rakennuksen aulassa isolla kirjaimilla merkitty edellä mainittu kiitos Unkarin pääministerille Viktor Orbanille. On ymmärrettävää, että valtiolta on saatu tukea tähän projektiin ja siksi kiitokset pitää osoittaa, mutta jokin siinä kuitenkin haiskahti. Museonjohtajaa on kritisoitu paljon niin unkarin- kuin englanninkielisessä mediassa holokaustin kiistäjänä. Museota on myös kritisoitu siitä, että se keskittyy pelkästään luomaan kuvaa, kuinka paljon unkarilaiset ovat olleet tämän terrorin uhreja. 

House of Terror oli hyvin mielenkiintoinen kokemus ja toimi hyvin opettavaisena kokemuksena Unkarissa tapahtuneeseen terroriin. Olisimme ehkä halunneet käydä esittelyn läpi hieman rauhallisemmin, mutta tiiviin aikataulun takia tämä kiirehtiminen oli täysin ymmärrettävissä. Mikäli Budapestiin matkaa, niin museota kannattaa harkita, jos pystyy sulattamaan taustalla tapahtuvat hieman kyseenalaiset asiat.

“ Unkarilla on rikas, monivaiheinen historia, johon liittyy hyvien aikojen lisäksi myös paljon tuskaa ja synkkyyttä. Mielestäni opintomatkan mielenkiintoisin vierailu oli House of Terror eli Terrorin talo, jonka näyttelyssä kerrottiin natsimielisen Nuoliristipuolueen ja kommunistien suorittamasta terrorista.”

“Terrorin talo kertoi Unkarin nykyhallinnon historiapolitiikasta, jossa omia hirmutekoja vähätellään kun taas vieraan vallan miehitys saa merkittävästi enemmän huomiota. Museoissa ilmenikin eräänlainen unkarilaisuuden ihannointi ja nuhteettomuus; Trianonin rauhan menetykset muistetaan yhä, ja kamppailu itsenäisyyden saavuttamiseen on ollut pitkä, mikä voinee selittää Bryssel-mainostaulujen runsauden ja teoreettisen vaikutuksen: Unkarin asioista päättävät unkarilaiset!”