Keskiviikko iltapäivä - kommunismin arkipäivää

Maittavan lounaan jälkeen oli aika suunnata matkamme viimeiseen vierailukohteeseen ennen lentokentälle lähtöä. Pääsimme tutustumaan Varsovan keskustassa sijaitsevaan Kommunismin arkimuseoon, sillä iltapäivän teemana oli Puola kansandemokratiana. Ennen paikan päälle saapumista, saimme ryhminä eri arkeen liittyvän aiheen, josta etsimme tietoa ja esimerkkejä museosta. Aiheina oli mm. kodinkoneet, kulkuneuvot, sisustus ja vapaa-ajan urheilu. Lopuksi esittelimme lyhyesti aiheemme esimerkkejä hyödyntäen muulle ryhmälle.

Museoon oli onnistuttu luomaan tunnelma suoraan viime vuosituhannen lopulta. Heti sisään astuessa saattoi huomata paljon punaista; Neuvostoliiton tunnusväri teki selväksi, että nyt on hypätty ajassa taaksepäin. Museon alkuosassa oli vitriinejä vieri vieressä. Niiden sisällä oli näytillä hitusen kulahtaneen näköisiä käyttöesineitä saippuoista pattereihin. Ulkonäön selittää se, että ne olivat jopa 50 vuotta vanhoja; esineet olivat Neuvosto-Puolan aikaisia. Katsellessani vitriinin kauneustuotteita, yritin nähdä jotain tuttua. Tuotteet olivat samoja; poskipunaa ja ripsiväriä, mutta yksikään tuotemerkki ei soittanut kelloja. Neuvostoliitossa tuotettiin itse käyttöesineet, jonka takia laatu ja valikoima olivat rajoitetut.

 

Vitriinien tarkastelun jälkeen astuimme olohuonetta muistuttavaan tilaan. Sieltä löytyi paljon, mitä ei nykypäivän olohuoneesta löydä; poljettava ompelukone koristi huoneen nurkkaa ja toisella puolella oli mankelilla varustettu pesukone. Viereiseen huoneeseen oli rakennettu pieni elokuvateatteri. Valkokankaalla ei kuitenkaan pyörinyt Finnkinon ohjelmistoa vaan mustavalkoinen dokumentti hyönteisistä. Kansantasavallan aikaan elokuvateattereista ei myöskään voitu näyttää mitä tahansa filmin pyörittäjälle mieleen juolahti; sensuuri oli läsnä. Ideologista valvontaa tehtiin reippaalla kädellä, eikä ulkomaisia elokuvia voitu aina näyttää. Monet elokuvat, joita Itä-Euroopassa näytettiin, oli Neuvostoliitossa tehtyjä tai sen ideologiaa myötäileviä. 

 

Museosta löytyi myös erillinen lasten leikkihuone, josta löytyi lukuisia leluja. Tämä oli yksi ainoista tutummalta tuntuvista huoneista, sillä monet elementit muistuttivat omasta lapsuudesta. Tunnistimme mm. hyllyistä löytyviä nukkeja ja pelejä. Muu museo tuntui vieraammalta omalle sukupolvellemme vuosikymmenien aikaeron takia, mutta myös huomattavien olosuhde-erojen takia. Vaikka museosta löytyi monen moisia koneita ja esineitä, ei ne olleet Neuvosto-Puolalaiselle itsestäänselvyys. Useimmat meille tutut kodinkoneet, kuten leivänpaahdin ja automaattinen pesukone olivat tuohon aikaan luksustuotteita. Vain varakkaammilla kotitalouksilla oli näihin mahdollisuus, mutta ostaminen ei heillekään yksinkertaista. Moniin tuotteisiin oli tuloista riippumatta pitkät jonot sekä myytävät tuotemallit tiukasti rajoitettuja ja usein länsimaisia malleja vanhanaikaisempia. 

Hilma, Peppi, Olivia