torstai 1. joulukuuta 2022

Historian opiskelua monilla aisteilla

Lukiomme kaupunkihistorian kurssi suuntasi tänä vuonna Budapestiin Unkariin. Opintomatka toteutettiin syksyiseen kaupunkiin 2.-5.11.2022. Majoituimme ryhmänä keskiviikosta lauantaihin hyvien liikenneyhteyksien varrella sijaitsevassa kolmen tähden hotellissa kaupungin Pest-puolella.

Neljän päivän aikana vierailimme muun muassa Budan linnavuorella, Hospital in the Rock -bunkkerimuseossa, Holocaust Memorial Centerissä, Sankarien aukiolla, juutalaiskorttelissa, parlamenttitalolla, Suomen suurlähetystössä ja House of Terror -museossa. Matkakohteistamme nousee selvästi esille aihe, josta opimme matkalla paljon; holokausti ja juutalaisvainot Unkarissa.

Keskiviikon (2.11)ohjelma koostui Budan linnavuoresta, kuninkaanlinnasta, Matiaksen kirkosta ja bunkkerimuseosta. Kuninkaanlinna oli hämmästyttävä paikka ja sen historia oikeastaan ennemminkin hämmentävä: nykyinen Unescon maailmanperintökohde on kokenut olemassaolonsa aikana kovia ja se on uudelleenrakennettu jo useampaan kertaan. Linna tuhoutui viimeisimmän kerran toisen maailmansodan aikaan, mutta sitä on restauroitu tehokkaasti. Entisöinnissä on kuitenkin ongelmia: jos rakennus pyritään saamaan niin sanottuun entiseen loistoonsa, minkä aikakauden loistoon se palautetaan?


Torstaina (3.11) keskityimme paljolti holokaustiin ja Unkarissa tapahtuneisiin juutalaisvainoihin. Vierailumme Holocaust Memorial Centerissä oli vaikuttava, ja museo avarsi näkemystä holokaustista. Ystäväporukkaamme yllätti vainojen laajuus Unkarissa, sillä oppikirjoissamme keskitytään pääasiassa tapahtumiin Saksan rajanaapureissa. House of Terror, jossa vierailimme perjantaina, toi lisää yllätyksiä neuvostoarmeijan tapahtumien mukana. 1900-luvun Unkari oli tapahtumarikas, mutta hyvin huonolla tavalla. Valtion maaperä tuntui olleen taistelutanner eri aatemaailmojen välillä. Unkarin historia tulisi tuoda oppitunneille, sillä se vaikuttaa olevan hyvä esimerkki erityisesti toisen maailmansodan aikaisista ja sen jälkeisistä tapahtumista, puhumattakaan sen kiinnostavasta historiasta ennen 1900-lukua.

Perjantaina (4.11) pääsimme jälleen vierailemaan mahtavissa kohteissa. Aamupäivä starttasi yhdessä matkan ehdottomasti upeimmassa rakennuksessa - Parlamenttitalossa. Rakennuksesta oikein huokui ylellisyys ja mahtipontisuus. Siitä pystyi näkemään sen voiman ja vallan, mitä 1800-luvulla suurella Itävalta-Unkarilla oli. Rakennusta pommitettiin II MS aikana, mutta se on pystytty hienosti restauroimaan. Kaikki kellertävät yksityiskohdat kolme metriä lattiasta ylöspäin oli kultaa. 


Parlamentti-vierailun jälkeen suuntasimme kohti Suomen suurlähetystöä. Sinne oli sen verran kova kipuaminen ylöspäin vievää tietä  pitkin, että tuli jo ihan kuuma. Ympäristö oli todella hienostunutta, ja kaikkia upeita rakennuksia reunusti kookkaat aidat ja portit. Kun pääsimme vihdoin perille, odotti meitä kaksi suomalaista suurlähetystön työntekijää vastassa ja pääsimmekin puhumaan suomea. Tuntui oudolta sanoi tuntemattomalle “moi” eri maassa. Istuuduimme huoneeseen, jossa meille pidettiin esitelmä siitä, mitä suurlähetystössä tehdään sekä Unkarin tämänhetkisestä tilanteesta. Erityisesti mieleen jostakin syystä painui se, että Unkarissa opettajien palkat ovat huonoja, eikä opettajia tästä syystä paljoa ole tarjollakaan. Lisäksi Unkarissa koulunkäynti on kuulemma enemmän sitä, että opettajat sanovat ja oppilaat toistavat periaatteella käyvää.  Suomessa opettajien ja oppilaiden välille muodostuu helpommin dialogia, ja saadaan uusia näkökulmia ja ideoita. Täytyy kyllä todeta, että saa olla kiitollinen siitä, että koulua käy Suomessa. Edustuston päällikön sijainen Henna Knuuttila 
kertoi meille  työstään diplomaattina. Se oli hyvin mielenkiintoista. Diplomaatiksi voi kuulemma tulla hyvinkin monelta eri tieteen alalta.

Iltapäivällä vierailimme House of Terrorissa, jossa meidän ryhmämme piti esitelmän Nuoliristiliikkeestä. Se oli käytännössä unkarilainen fasistinen ja antisemitistinen puolue, joka nousi valtaan natsien tukemana vuonna 1944. 


Lauantaina (5..11) eli viimeisenä päivänä vierailimme  Unkarin kansallismuseossa. Ulkona oli hyisevän kylmä, mutta tunti pihalla kului nopeasti hauskan tekemisen parissa. Teimme ryhmissä mm. esityksen Unkarin kansallisrunosta, jossa eläydyttiin runon lauseisiin ja keksittiin niille eri liikkeet. 

Kävimme iltapäivällä vielä katsomassa kommunismin ajan patsaita ja otimme selfien Leninin kanssa.  Memento Parkista jatkettiin suoraan lentokentälle, jossa tehtiin vielä viimeiset shoppailut. Lento oli sopivasti vielä ajoissa. Yhtäkkiä olimmekin takaisin Suomessa, mikä harmitti, koska matka oli niin kiva ja ikimuistoinen.

Opintomatka Budapestiin oli innostava kokemus ja antoi ymmärrystä historian moninaisuudesta. Opiskelijat pääsivät haistamaan bunkkerisairaalan sisäilmaa, koskemaan vanhan juutalaisghetton muuria, kävelemään läpi Matiaksen kirkon, näkemään suodattamatonta kuvamateriaalia vainoista, kuulemaan nykypäivän Budapestin kaupungin ääniä ja kertomaan itse Unkaria koskevista aiheista muille kurssilaisille. 

Historia ei ylety ainoastaan siihen, mitä luokassa ehtii oppimaan. Historian läpikotainen tonkiminen on täysi mahdottomuus, mutta jonka tutkiminen on kuitenkin aina aikansa arvoista. Opintomatka auttoi avaamaan historian tapahtumia  käsinkosketeltavan lähelle. Se auttoi visualisoimaan tapahtumia ja eri aikakausia. Kurssi oli monipuolinen ja laaja kattaus sekä historiaa että nykyhetkeä. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti