Herätyksen soidessa 4.20, aivoni kääntyivät autopilotille. Hoidin nopeat aamutoimet jonkinlaisessa transsissa, josta heräsin vasta noustessani auton kyydistä tuulen tuiverrukseen ja epämääräiseen lumi- ja vesisateen risteytykseen Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Ulkona oli pimeää ja hyistä, mutta Suomen ääriolosuhteet jäivät taakse astuessani lentokentän lasiovista sisään. Valoisasta aulasta löysinkin ryhmäkatraamme ja ilmoitin itseni opettajille saapuneeksi. Turvatarkastuksista selvittyämme hajaannuimme, ja päädyin istumaan Helgan kanssa aamupalalle ylihintaiseen kahvilaan. Odotusaika hurahti, ja kipitimme matkalaukkuja perässämme raahaten portille 13. Portilla jo norkoilevat kanssa-opiskelijamme kävivät vaihtokauppaa istumapaikoista ja liityimme seuraan. Lopulta J.P ja Haliskin saapuivat paikalle ja pian alkoikin koneeseen nousu. Lentokoneemme lähti liikkeelle klo 7.35. Matkustamon tunnelma oli lähinnä uninen ja torkuin pilvilinnojen keskellä hieman itsekin.
Lento tuntui nopealta. Kun turvavöiden oranssi merkkivalo syttyi loistamaan ajattelin, että vastahan koko purkki oli noussut. Varsovassa ensimmäisenä aktiviteettina toimi saniteettitiloissa vierailu. Vessoja oli vain yksi, joten otaniemeläisten jono mateli kuin etana. Etsimme lentokentän pihalta bussin, jonka kuljettajasta, Mariuksesta, tuli matkamme myötä miltei legenda. Matkamme Varsovasta Gdanskiin kesti nelisen tuntia. Pysähdyimme kerran lounastauolle, jolla jokaisen sisäinen gastronomi pääsi valitsemaan mäkkärin ja huoltoaseman tarjonnan väliltä. Aikaa oli rajallisesti, joten ainakin suurin osa päätyi jälkimmäiseen. Huoltoaseman kaupasta osteltiin ties mitä välipalaa kukin nyt sieltä onnistui itselleen haalimaan. Ryhmämme kerääntyi takaisin bussiin, ja Marius kyyditsi meidät perille Gdanskin keskustaan.
Seuraavassa hetkessä pönötimmekin jo hotelli Ibiksen aulassa ja kuuntelimme pääpiirteittään seuraavanlaista ohjeistusta: “Jättäkää laukut huoneisiin. Käykää haukkamassa jotain lounasta. Nähdään tässä taas 40 min päästä.” Annetun ajan pienuus valkeni minulle ja Helgalle kokonaisuudessaan vasta odotellessamme hampurilaisaterioitamme läheisen 3Burgers pikaruokaketjun tiskillä. Annoskoko oli häikäisevä ainakin odotuksiimme nähden. Hotkimme purilaisista niin paljon kuin tuossa tuokiossa pystyimme ja kiiruhdimme takaisin hotellille.
Lähdimme opettajien johdolla suunnistamaan Pyhän Marian goottilaiselle kirkolle. Kävelimme Gdanskin kauniita katuja pitkin, kunnes keskiaikainen tiilikirkko nousi koko komeudessaan edessämme. Saimme kuulla, että vuonna 1502 valmistunut kirkko on roomalais-katolinen. Kirkkoa rakennettiin yhteensä 159:n vuoden aikana ja sen mahtava torni nousee 82:n metrin korkeuteen. Tornia katsellessa maasta, alkoi melkein huimata. Rakennus oli mahtipontisuudessaan hyvin vaikuttava.
Astuimme sisään kolmilaivaiseen kirkkoon suuresta ovesta ja kävelimme eteistilan halki. Korkea sisätila oli valoisa, eikä mahtipontisuutta ollut riittänyt vain ulkopuolelle. Taivaaseen kurkottavilla suipoilla holvikaarilla koristettu katto oli kokonaan valkoinen. Päivänvalo lankesi kirkkosaliin valtavista ikkunoista, jotka oli koristeltu goottilaiseen tyyliin sopivasti. Kirkon takaseinää koristi värikäs lasimaalaus.
- Helga ja Inka
Saavuimme Varsovasta Gdanskiin tuntien bussimatkan jälkeen, ja jalkauduimme ripeästi keskustan vanhaan kaupunkiin. Matkan ensimmäinen päivä lähti kunnolla käyntiin Pyhän Marian kirkossa, Euroopan suurimmassa tiilikirkossa, jonka jylhä päätorni kutsui matkailijan sisään.
Kirkossa oli eräs tunnetumpi maalaus, josta lehtorimme kertoivat meille enemmän. Hans Memlingin viimeinen tuomio, triptyykki (eli kolmesta kuvasta koostuva maalaus) joka oli anastettu moneen kertaan, ensin Preussin, sitten Napoleonin, Venäjän ja vielä lopulta saksalaisten toimesta toisessa maailmansodassa, ennen kuin maalaus viimein palautettiin Gdanskiin esille.
Kirkon sisällä kaikki vaikutti suurelta, mutta kun alkoi kunnolla katsomaan löytyi kaikkea pientä ja mielenkiintoista. Alttareita, patsaita sekä komea astronominen kello. Satuimme kellon eteen juuri neljän aikaan, jonka ansiosta pääsimme näkemään, kuinka Eedenin puutarhaa kuvaava kellomekanismi lähti käyntiin ja pienet patsaat saivat kellon soimaan.
Ehdimme vielä kiivetä suurimman tornin huipulle näköalapaikalle, josta kaupunki avautui meille ensimmäistä - muttei suinkaan viimeistä kertaa.
Kuljimme vanhankaupungin pääkadulla, Dlugalla, historiallisella kuninkaantiellä. Sen leveällä keskiaikaisella aukiolla sijaitsee Neptunuksen marmorinen suihkulähde sekä raatihuone, jossa kauppiaat aikanaan juonittelivat pienissä piireissään. Gdansk oli nimittäin Hansaliiton kauppakaupunki, jonka arvokkain vienti oli meripihka. Meripihkakadulla kaupataan edelleen itämeren kultaa. Merituuli poskillaan voi aistia historian, joka on muovannut kaupunkia. (sen onnellisemmisissa vaiheissa.)
- Otso
Matka alkoi 8.10 sunnuntaina varhaisin aamulla Helsinki-Vantaa lentokentältä, josta lensimme Varsovaan. Varsovasta meillä oli parin tunnin bussimatka Gdanskiin. Syömisen ja hotellille tavaroiden jättämisen jälkeen suuntasimme Pyhän Marian kirkolle, josta varsinainen historian oppiminen alkoi. Kiertelimme tovin kirkossa, johon sisältyi kiipeminen 407 porrasta kirkon torniin. Nuo portaat olivat maailman kauheimmat. Kirkossa kävelimme ympäri vanhaa kaupunkia, jonka aikana kävimme mm. Neptunuksen patsalla, sataman vanhaa nosturia, vanhaa myllyä ja Jan III Sobieskin patsasta. Päivä päätettiin vanhan kunikaanportin viereen.
- Jaakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti